RANSKAN VALLANKUMOUS JA KIRKKO

Ranskan vallankumouksen vuosipäivä oli 14. heinäkuuta. Tämä vallankumous muokkasi koko ranskalaisen yhteiskunnan uudenlaiseksi. Toisin kuin amerikkalainen vallankumous, jossa pyrittiin säilyttämään ihmisoikeudet ja ylläpitämään yhteiskuntajärjestelmä, oli Ranskan vallankumous aivan toisenlainen. Siinä ei jäänyt juuri mikään inhimillinen näkökulma ilman muutosta.

Valistusajan filosofien ajatukset valtasivat alaa. Esimerkiksi paroni de Montesquieu kohdisti pilkkansa erityisesti kuninkaaseen ja paaviin. Rousseaun ajatukset näkyivät itsessään vallankumousjulistuksessa. Hän kirjoitti, että yksityisten ihmisten on muutettava tapojaan repiäkseen ennakkoluuloja sekä myös karsittava välttämättömiä tarpeitaan.

Saavuttaakseen tämän pyrittiin valtio järkiperäistämään siten, että ideologisesti kansanvalta olisi rajaton, samalla kun perinteet, normit ja uskonto poistetaan. Vallankumouskomitea keskittyi erityisesti tuhoamaan roomalaiskatolisen kirkon uskonnolliset jäänteet, joita olivat erityisesti monarkisesti järjestäytynyt yhteiskunta ja esimerkiksi neitsyt Marian palvominen.

Vallankumouskomitea aloitti kampanjansa julistamalla, että kansa on ainoa auktoriteetti. Toisin sanoen kirkko ei enää pystynyt ottamaan kantaa yleisiin kysymyksiin. Maallisella vallalla tuli olemaan viimeinen sana kaikilla inhimillisten ja sosiaalisten kysymysten alueilla. Kaikki katolisen kirkon diplomaattiset ja yhteiskunnalliset edut poistetaan. Myös päätös vuodelta 1516, jossa sanotaan paavin olevan Kristuksen sijainen maan päällä, kumotaan. Sen lisäksi lainsäädäntö hyväksyy luostarilaitoksen tukahduttamisen ja luostarien omaisuuden takavarikoinnin.

Vuoden 1790 perustuslaki määritteli myös pappeuden porvarilliseksi viraksi. Papit ja piispat valitsisi kansa ja heidän palkkionsa maksaisi valtio. Paavilla ei olisi mitään sananvaltaa asiassa. Lisäksi piispojen ja pappien tuli vannoa lojaalisuutta perustuslaille. Ne, jotka ajattelisivat tästä eri tavalla, erotettaisiin viroistaan ja tehtävistään. Paaville uskollisia käsiteltäisiin kapinallisina ja pettureina.

Kaikki uskonnolliset symbolit, kuten papinkaavut, krusifiksit ym. kiellettiin ja uskonnollisia kohteita poistettiin kirkoista. Papit saivat avioitua ja heille sallittiin myös avioero. Näiden lisäksi koulutus, joka toteutti kirkon vuosisataisia perinteitä, kansallistettiin. Vain neljä niistä 135:stä piispasta, jotka vannoivat valan 1791, saivat sanktioita uppiniskaisuuden vuoksi.

Sekulaarisuuden nimissä gregoriaarinen kalenteri hylättiin ja kalendaariset nimitykset korvattiin luontoon liittyvillä nimillä. Jotta voitiin poistaa sunnuntai (jumalanpalveluspäivä), jaettiin kuukausi kolmeen kymmenpäiväiseen jaksoon, jolloin joka kymmenes päivä oli aina lepoa.

Kaikista yrityksistä huolimatta ei kirkko kuitenkaan lakannut olemasta. Luultavasti sen vauraus ja ihmisluonteelle ominainen heikkous saivat sen uudelleen nousemaan. Luultavasti vallankumouksen ja valistusajan tuloksena lienee Ranska nykyään kaikkein sekulaarein valtio EuroopassaRanskan vallankumouksen vuosipäivä oli 14. heinäkuuta. Tämä vallankumous muokkasi koko ranskalaisen yhteiskunnan uudenlaiseksi. Toisin kuin amerikkalainen vallankumous, jossa pyrittiin säilyttämään ihmisoikeudet ja ylläpitämään yhteiskuntajärjestelmä, oli Ranskan vallankumous aivan toisenlainen. Siinä ei jäänyt juuri mikään inhimillinen näkökulma ilman muutosta.

Valistusajan filosofien ajatukset valtasivat alaa. Esimerkiksi paroni de Montesquieu kohdisti pilkkansa erityisesti kuninkaaseen ja paaviin. Rousseaun ajatukset näkyivät itsessään vallankumousjulistuksessa. Hän kirjoitti, että yksityisten ihmisten on muutettava tapojaan repiäkseen ennakkoluuloja sekä myös karsittava välttämättömiä tarpeitaan.

Saavuttaakseen tämän pyrittiin valtio järkiperäistämään siten, että ideologisesti kansanvalta olisi rajaton, samalla kun perinteet, normit ja uskonto poistetaan. Vallankumouskomitea keskittyi erityisesti tuhoamaan roomalaiskatolisen kirkon uskonnolliset jäänteet, joita olivat erityisesti monarkisesti järjestäytynyt yhteiskunta ja esimerkiksi neitsyt Marian palvominen.

Vallankumouskomitea aloitti kampanjansa julistamalla, että kansa on ainoa auktoriteetti. Toisisanoen kirkko ei enää pystynyt ottamaan kantaa yleisiin kysymyksiin. Maallisella vallalla tuli olemaan viimeinen sana kaikilla inhimillisten ja sosiaalisten kysymysten alueilla. Kaikki katolisen kirkon diplomaattiset ja yhteiskunnalliset edut poistetaan. Myös päätös vuodelta 1516, jossa sanotaan paavin olevan Kristuksen sijainen maan päällä, kumotaan. Sen lisäksi lainsäädäntö hyväksyy luostarilaitoksen tukahduttamisen ja luostarien omaisuuden takavarikoinnin.

Vuoden 1790 perustuslaki määritteli myös pappeuden porvarilliseksi viraksi. Papit ja piispat valitsisi kansa ja heidän palkkionsa maksaisi valtio. Paavilla ei olisi mitään sananvaltaa asiassa. Lisäksi piispojen ja pappien tuli vannoa lojaalisuutta perustuslaille. Ne, jotka ajattelisivat tästä eri tavalla, erotettaisiin viroistaan ja tehtävistään. Paaville uskollisia käsiteltäisiin kapinallisina ja pettureina.

Kaikki uskonnolliset symbolit, kuten papinkaavut, krusifiksit ym. kiellettiin ja uskonnollisia kohteita poistettiin kirkoista. Papit saivat avioitua ja heille sallittiin myös avioero. Näiden lisäksi koulutus, joka toteutti kirkon vuosisataisia perinteitä, kansallistettiin. Vain neljä niistä 135:stä piispasta, jotka vannoivat valan 1791, saivat sanktioita uppiniskaisuuden vuoksi.

Sekulaarisuuden nimissä gregoriaarinen kalenteri hylättiin ja kalendaariset nimitykset korvattiin luontoon liittyvillä nimillä. Jotta voitiin poistaa sunnuntai (jumalanpalveluspäivä), jaettiin kuukausi kolmeen kymmenpäiväiseen jaksoon, jolloin joka kymmenes päivä oli aina lepoa.

Kaikista yrityksistä huolimatta ei kirkko kuitenkaan lakannut olemasta. Luultavasti sen vauraus ja ihmisluonteelle ominainen heikkous saivat sen uudelleen nousemaan. Luultavasti vallankumouksen ja valistusajan tuloksena lienee Ranska nykyään kaikkein sekulaarein valtio EuroopassaRanskan vallankumouksen vuosipäivä oli 14. heinäkuuta. Tämä vallankumous muokkasi koko ranskalaisen yhteiskunnan uudenlaiseksi. Toisin kuin amerikkalainen vallankumous, jossa pyrittiin säilyttämään ihmisoikeudet ja ylläpitämään yhteiskuntajärjestelmä, oli Ranskan vallankumous aivan toisenlainen. Siinä ei jäänyt juuri mikään inhimillinen näkökulma ilman muutosta.

Valistusajan filosofien ajatukset valtasivat alaa. Esimerkiksi paroni de Montesquieu kohdisti pilkkansa erityisesti kuninkaaseen ja paaviin. Rousseaun ajatukset näkyivät itsessään vallankumousjulistuksessa. Hän kirjoitti, että yksityisten ihmisten on muutettava tapojaan repiäkseen ennakkoluuloja sekä myös karsittava välttämättömiä tarpeitaan.

Saavuttaakseen tämän pyrittiin valtio järkiperäistämään siten, että ideologisesti kansanvalta olisi rajaton, samalla kun perinteet, normit ja uskonto poistetaan. Vallankumouskomitea keskittyi erityisesti tuhoamaan roomalaiskatolisen kirkon uskonnolliset jäänteet, joita olivat erityisesti monarkisesti järjestäytynyt yhteiskunta ja esimerkiksi neitsyt Marian palvominen.

Vallankumouskomitea aloitti kampanjansa julistamalla, että kansa on ainoa auktoriteetti. Toisin sanoen kirkko ei enää pystynyt ottamaan kantaa yleisiin kysymyksiin. Maallisella vallalla tuli olemaan viimeinen sana kaikilla inhimillisten ja sosiaalisten kysymysten alueilla. Kaikki katolisen kirkon diplomaattiset ja yhteiskunnalliset edut poistetaan. Myös päätös vuodelta 1516, jossa sanotaan paavin olevan Kristuksen sijainen maan päällä, kumotaan. Sen lisäksi lainsäädäntö hyväksyy luostarilaitoksen tukahduttamisen ja luostarien omaisuuden takavarikoinnin.

Vuoden 1790 perustuslaki määritteli myös pappeuden porvarilliseksi viraksi. Papit ja piispat valitsisi kansa ja heidän palkkionsa maksaisi valtio. Paavilla ei olisi mitään sananvaltaa asiassa. Lisäksi piispojen ja pappien tuli vannoa lojaalisuutta perustuslaille. Ne, jotka ajattelisivat tästä eri tavalla, erotettaisiin viroistaan ja tehtävistään. Paaville uskollisia käsiteltäisiin kapinallisina ja pettureina.

Kaikki uskonnolliset symbolit, kuten papinkaavut, krusifiksit ym. kiellettiin ja uskonnollisia kohteita poistettiin kirkoista. Papit saivat avioitua ja heille sallittiin myös avioero. Näiden lisäksi koulutus, joka toteutti kirkon vuosisataisia perinteitä, kansallistettiin. Vain neljä niistä 135:stä piispasta, jotka vannoivat valan 1791, saivat sanktioita uppiniskaisuuden vuoksi.

Sekulaarisuuden nimissä gregoriaarinen kalenteri hylättiin ja kalendaariset nimitykset korvattiin luontoon liittyvillä nimillä. Jotta voitiin poistaa sunnuntai (jumalanpalveluspäivä), jaettiin kuukausi kolmeen kymmenpäiväiseen jaksoon, jolloin joka kymmenes päivä oli aina lepoa.

Kaikista yrityksistä huolimatta ei kirkko kuitenkaan lakannut olemasta. Luultavasti sen vauraus ja ihmisluonteelle ominainen heikkous saivat sen uudelleen nousemaan. Luultavasti vallankumouksen ja valistusajan tuloksena lienee Ranska nykyään kaikkein sekulaarein valtio Euroopassa.