KREIKKA: MURSKAUTUVATKO UNELMAT

'Kaikuja Versailles'ta

Olen viime aikoina lukenut John Maynard Keynes'in muistelmia. Hän oli kuuluisa englantilainen taloustieteilijä, joka osallistui neuvotteluihin Versailles'sa, sen jälkeen kun Saksa oli hävinnyt ensimmäisen maailmansodan. Yhtäläisyydet Kreikan nykyiseen velkakriisiin ovat hyvin silmiinpistäviä. Ainoa ero on, että kun Saksa silloin oli uhri, nyt se on sortaja.

Vuonna 1919 Saksa tuhoutui. Maan teollisuus oli halvaantunut ja kaupaa kuristi kauppasaarron seurauksena lama. Naiset ja lapset näkivät nälkää. Liittoutuneet, erityisesti Ranska, vaativat maan tarpeettomien kärsimysten lopettamista. Keynes, joka oli kaukonäköisempi, kuin useimmat liittoutuneiden edustajat, protestoi jyrkästi tätä hulluutta vastaan. Hän huomautti, että olisi selvää, ettei Saksa pystyisi maksamaan velkojaan, jos se pantaisiin seinää vasten. Oli olemassa myös näkökanta, että silloin se saattaisi ajautua

Nyt historia toistaa itseään. Kuuden vuoden säästötoimien jälkeen euroalueella Saksan ohjauksessa, ettei sellaista ole koettu, sitten 2.maailmansodan. Kreikka on ajautunut syvään taantumaan ja menettänyt vähintään 25 % bruttokansantuotteestaan, josta oli seurauksena massatyöttömyys ja suunnaton köyhtyminen. 

Keskustelut elpymisestä olivat enää kuin huono vitsi. Viimeisimmät luvut osoittavat, että verotulot olivat vähentyneet huolestuttavasti, ja toisaalta taas Kreikan velka on noussut kestämättömälle tasolle. Kertynyt velka oli kuusi vuotta sitten, ennen säästötoimenpiteitä, 125 % suhteessa BKT: stä, ja nyt se oli jo 175 %. On täysin selvää, että tätä ei koskaan pystytä maksamaan. Silti vaatii Berliini ja Bryssel vieläkin suurempia leikkauksia. Säästöpolitiikka tulee syöksemään Kreikan kuiluun.

Kreikan uusi pääministeri Alexis Tsípras ja valtiovarainministeri Yanis Varoufakis lensivät Pariisin, Lontoon, Brysselin, Berliinin ja Rooman, etsiessään kompromissejä. Mutta komromissaja ei saatu aikaan. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble, joka oli ehkä kaikkein armottomin vastustaja, oli valmis pelastetaan sijoittamalla siihen siihen lisää rahaa (bail-out). Hän kommentoi SYRIZAn hallitukselle ainoastaan sanomalla: Maksakaa velkanne! Maksaa ne kokonaisuudessaan, ja maksaa ne ajoissa! 

Aivan kuten Ranskan hallitsevaluokka vuonna 1919, käyttäytyy Saksan porvaristo nyt, ikäänkuin kyltymätön koronkiskuri; se yrittää puristaa saaliistaan viimeisen veripisaran. Samana vuonna 1919, Keynes sanoi, että Ranskan pääministeri Clemenceau filosofoi tyyliin että "ei ollut yhtään tilaa sentimetaalisuuteen "... Näitä sanaja koskevat yhtä hyvin Wolfgang Schäublea. 

Kun porvarilliset kommentaattorit valittavat, että demokratia on uhattuna Kreikassa, he tarkoittavat sillä sitä, että porvarillinen demokratia on uhattuna, ja kapitalistinen järjestelmä on uhattuna. Ja tämä on aivan totta. Todellinen uhka demokratialle on uhka pankkiireille ja kapitalisteille, niin EU:n sisäpuolella kuin ulkopuolella. EU-maiden johtajat kehottavat politiikojaan olemaan ottamatta huomioon äänestäjien toiveita. Mutta nyt, kuten Kreikassa hallitusta valitaan sanomaan "ei", niin ovat he valmiina käyttämään kiristystä, saadakseen kansan taipumaan. 

 Kreikan demokratian luhistuminen

Troikka on käsitellyt Kreikaa vasallivaltiona. Mikään ei ole muuttunut. Ainoa ero on se, että Berliinissä ja Brysselissä on oltu riittävän suvaisevaisia hallitukselle Ateenassa, kun on annettu sen itse laatia listoja ehdotuksista, eikä niitä vain suoraan ole sanelemaltu. Mutta koska EU päättää, mitkä ehdotukset ovat hyväksyttäviä; ero on vain naamio, joka on piilottettu todellisuudelta.

IMF:n johtaja Christine Lagarde selitti, että on epätodennäköistä, että IMF olisi nostanut osuutensa 3,6 miljardista eurosta tukipaketista 7,2 miljardia euroon jos, Ateena olisi hyväksynyt uudistukset, joissa edellytettiin pidemmälle meneviä muutoksia, poliittisten hallituksen listoilla". Mario Draghi, EKP: n pääjohtaja on lausunut samoin. Edelleen syviä leikkauksia esitettiin vähentämään Kreikan velkaa 110 % suhteessa BKT: hen vuonna 2020. 

SYRIZAn johtajat näyttävät uskovan, että on mahdollista seurata konfliktin avulla tapahtumia, vai onko se vain ovelaa taktiikkaa. Saksan neuvottelijat ajattelivat samoin vuonna 1919. Toiminta on todellakin tärkeä osa sodankäyntiä ja diplomatiaa, mutta on tärkeää ymmärtää sen toiminnan rajoja. Varoufakis huomasi melko nopeasti, että hänen oma toimintansa oli todella hyvin rajallista. Saksalaiset tekivät selväksi hänelle, oliko tarkoitus soveltaa vain hänen ajatuksiaan tai ainoastaan leikkiä niillä. 

Kreikan edustajat menivät Brysseliin suurin toivein tilanteen ratkaisemiseksi. He kuvittelivat, että mikäli he selittäisivät olevansa ahdingossa kreikkalaisille, eikö kaikkein kovasydamisinkin poliitikko Berliinissä ala sulaa. He olivat valmiita olemaan kohtuullisia ja tekemään myönnytyksiä siinä uskossa, että toisella puolella voitaisiin antaa vähän preriksi. Varoufakis yritti pelotella EU:ta Brysselissä sillä pelotuksella, että EU tulisi hajoamaan. Hän ajatteli, että hän oli tehnyt vaikutuksen joihinkin heistä. Aluksi näytti siltä, että yrityksellä olisi mahdollista tavoittaa Bryssel. Mutta vastaukseksi saatiin vain Saksan tiukka: "Nein". 

On totta, että Saksa käy vaarallista peliä. Kreikan irtautuminen eurosta voisi johtaa katastrofiin euroalueella. Tämä voisi johtaa myös EU:n itsensä romahtamiseen ja lähettää paineaallon kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, mikä voisi johtaa uuteen ja vielä syvempään taantumaan maailmantaloudessa. Tämä selittää hajonnan Berliinin ja Brysselin kanssa tehtyihin sopimuksiin Kreikasta. Näyttää siltä, ​​että osa Saksasta ja sen lisäksi Pohjois-Euroopan satelliiteista, Suomi ja Alankomaat, ovat halukkaita Kreikan luopumiseen eurosta. Viime pääkirjoituksessa Financial Times huomautti: Päättelemme, että joissakin Pohjois-Euroopan maissa, euroalue olisi parempi ilman Kreikkaa ja se vain vahvistuisi, ja että tällaista toimenpidettä voitaisiin hoitaa ilman suurempia katastrofaalisesia seurauksia." (FT 23/2/15) 

Todellisuudessa Kreikan konkurssilla olisi hyvin vakavia seurauksia. Jos Kreikan pankit romahtaisivat, se vaikuttaisi pankkeihin kaikkialla Euroopassa ja sen ulkopuolellakin, koska kaikki pankit ovat suoraan tai välillisesti yhtedessä Kreikan pankeihin. Tämä pakottaisi hallitukset käyttävät valtavia summia tukeakseen omia pankkeja. Kreikan konkurssi merkitsisi kaikkien velkojen kuolettamista ja se merkitsisi samanlaista Saksan talouden romahdusta kuten vuonna 1923 kun sen seuraus oli massinen inflaatio. Paluu Kreikan drakmaan saisi aikaan massiivisen devalvaation ja pääoman katoamista hyökyaallon tavoin maasta. 

Massat ovat valmiina taisteluun 

"Annetaan Saksan maksaa" oli suosittu huudahdus Pariisin kaduilla Versailles'in neuvottelujen aikana. Tässä unohdetaan se sivuseikka, että Saksa jossa talous on raunioina, ei voinut maksaa. Mutta ei voitu maksaa Kreikassakaan tänään. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö kumpikin, Ranskan hallitsija vuonna 1919 tai Berliini tänään, eivät olisi halukaita tekemään kompromisseja. Berliinissä oltiin hyvin tietoisia niistä, asetetuista vaatimuksista, joita Kreikkaa ei täysin täyttänyt. Tästä näkökulmasta tuntuu käyttäytymin epäloogiselta. Politiikka ja talous ei tunne aina välttämättä samaa logiikkaa. Sillä ahneus ja pelko ovat paljon suuremmassa roolissa, kuin Aristoteleen syllogismeissä. 

Merkel on ajatellut, että avara sydän on enemmän kuin logiikka, humanismi, Kreikan demokratia tai EU säilyminen. Hän ajattelee seuraavia vaaleja Saksassa. Saksan lehdistössä on järjestty äänekäs kampanja, termillä "laiskat kreikkalaiset" halventamiseksi. Mieliala on kylmentynyt siitä, että voitaisiin tehdä edes niistä kompromisseista, kuten tehtiin Ranskassa vuonna 1919. Anti-euro puolue Vaihtoehto Saksalle (AFD) kasvaa. Myös monesta Merkelin oman puolueen kannattajasta, on tullut leppymätttömiä vastustajia. Mitään ei ole ratkaistu.

"Tsipras väsyi säästötoimiin Euroopassa ja ajatteli, että hiipuminen saadaan aikaan esimerkin, kuten niin monissa muissa maissa. "Samaan aikaan kun he väittelivät asiastaan Euroopan pääkaupungeissa, kutsui Merkel ja Schäuble osan Euroopan johtajista Berliiniin, jotta he jälleen panostaisivat budjettikurin ja "uudistusten" tarpeesta yrittäjyyden edistämiseksi. Matkojen välillä mentiin Brysseliin osallistumaan valtiovarainministerien hätäkokouksen, johon osallistui Schäublen lisäksi Berliinissä, Portugalin valtiovarainministeriössä. Portugali oli se Etelä-Euroopan maista, jota Kreika piti luonnollisina liittolaisena. Kuten Kreikassakin, Portugalissa kärsittiin vuoden säästötoimien jälkeen, oltiin pyydetty taloudellista apua.

Massat ovat valmiita taistelemaan. Kreikan veloista, jotka olivat noin 315 miljardia euroa, mikä tarkoittaa sitä, että maan on maksettava 25 miljardia euroa vuodessa pelkästään korkoa. On aivan selvää, että tätä ei koskaan makseta. Ei vain Kreikkassa, vaan myös Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa murskaudutaan hitaasti sen taakan alle, joka syntyy massatyöttömyydestä ja velasta.

Mutta on kaikille selvää, että tehtyjä myönnytyksiä jotka Varoufokisoli oli tehnyt, olivat suureksi eduksi, kun arvioitiin tärkeitä näkökohtia SYRIZAn Thessaloniki ohjelmaan. Epäilemättä hän uskoi, että hänen myönnytyksiä olisi vaadittu takaisin EU: ssa.

Tämä osottautui vakavaksi virheeksi. Heikkous vaatii hyökäämään. Sillä jokaista askelelta kohden, joita Kreikan hallitus tekee taaksepäina, niin Merkel ja Schäuble vaatii kymmenentä askelta eteenpäin. Pahin virhe on esittää tappiota voittona ("taistelu on voitettu"). On tarpeen katsoa totuutta Kreikan kansan silmin, vaikka totuus onkin epämiellyttävää. 

Keskustelulla puolueen tulevasta strategiasta, on nyt puolueen vasenmalla siivellä erittäin vahva asema, kun etsitään vaihtoehtoista strategiaa. Mutta mikä tämä vaihtoehto on? Mitä pitäisi tehdä? EU johtajat ovat valinneet taloudelliseen agendaan, mutta heillä on myös poliittinen asialistan. Naamiona on saada vastineeksi korkean tuotto tulevaisuudessa Kreikalta. Yksityistämisen ja velan takaisinmaksussa saada Kreikka menettämään valtavia summia rahaa Saksan ja Ranskan pankeille, kun he asettavat Kreikan työ- ja keskiluokan korkeisiin leikkauksiin, jotka kohdistuvat elintasoon ja alati kasvaviin velkoihin. 

Heidän mottonsa on "hallitse tai tuhoudu". Ihmisiä uhrataan voiton alttarille. Kreikka on kärsinyt siitä, että se ei saa rahaa, jotta se tarvitsevat selviytyäkseen. Jos SYRIZA antautuu Euroopan pankkiireiden vaatimuksille, niin sillä on valittavana sellainen tiukka ohjelma, joka johtaa Kreikan täydelliseen tuhoon. Euroopan pankit ja kapitalistit kuristavat uutta hallitusta ja räikeästi kiristää ja nöyryyttää sitä. Toivo kytkeytyy epätoivoon. Ihmiset sanovat: tämä on täsmälleen samaa mitä PASOKin tarjosi. 

EU:n johtajat uskovat taloudelliseen agendaan, mutta heillä on myös poliittinen asialistansa. Yksityistäminen ja velan takaisinmaksu vie Kreikalta valtavia summia rahaa, joka nyt virtaavat Saksan ja Ranskan pankeihin, kun he asettavat Kreikan työläis- ja keskiluokan julmasti maksamaan leikkauksta, elintason ja alati kasvavan työttömyyden hyväksi. Heidän poliittinen asialistansa nöyryyttää SYRIZAa, samalla antaen uskottavuudelle karun oppitunnin kaikille muille anti-säästötliikkeille Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Irlannissa. Heidän pirullinen mottonsa on "säästäkää tai tuhoutukaa.

Euroopan pankit ja kapitalistit kuristavat uutta hallitusta ja hyödyntää mitä, ja tekevät mitä räikeintä kiristystä nöyryyttääkseen sitä. He käyttäytyvät kuin rosvot, jotka antavat aseen miehen käteen ja sitten vaativat "valinan" itsemurha. Jos SYRIZA hyväksyy kiristyksen, tulee sen tuki varmasti katoamaan. Toivo kytkeytyy epätoivoon. Ihmiset sanovat: tämä on täsmälleen samaa, kuin mitä PASOK teki. 

Mutta tämä ei ole ainoa näkökulmasta. Hylkäämällä Brysselin sanelu politiikan, SYRIZA pystyisi vakiinnuttamaan vankkan tuen radikaalin sosiaalipolitiikan valinnassa. Sen sijaan,että hyväksyy mitä Merkel ja Schäuble sanelee, olisi SYRIZAn johto voineet mennä kansan luo pyytämään kansanäänestystä. Ei he ole epäilystäkään siitä, että jos kokous olisi ollut massiivinen, se oli antanut hallitukselle vahvan mandaatin kohdata vihollisensa. Ehdotuksessaan hylätä ratkaisun keskuskomitean sanoo "Vasenmisto siipi": Lähitulevaisuudessa, SYRIZA huolimatta sopimuksista euroryhmän kanssa, olisi voinut priorisoimalla aloitteen, täydentämään heidän radikaaleja toiveitaan. 

Mitään ei ole ratkaistu

Nousukautena on lainattu pankkiireilta Ranskassa ja Saksassa rahaa epärehellisile poliitikoille, laivanvarustajille ja pankkiireille Ateenassa, jotka varastivat suuria määriä rahasummia, jotka rahat nyt ovat mukavasti pankkitileille Sveitsissä, Lontoossa ja Pariisissa. Valtava omaisuuksia tehtiin tällä tavalla, joka ei ikinä suosinut Kreikka millään tavalla. Mutta heti kun kriisi iski, lepäsi koko taakka tästä velasta Kreikan kansan harteille. Hallitus ei saa hyväksyä mitään vastuuta tästä velasta, eikä sitä mpitäisi koskaan maksaa takaisin. SYRIZA on saanut demokraattisen mandaattin ja tulee toteuttamaan sen.

Espanjan sosialisti Largo Caballero sanoi kerran, et voi parantaa syöpää syömällä aspiriinia. Dramaattiset tilanteet vaativat dramaattisia toimia. SYRIZAn johtajat sanovat, että he aikovat kerätä miljardeja toimimalla syyllisiä vastaan, jotta todelliset syylliset, jotka ovat syyllistyneet petoksiin ja veronkiertoon. Heitä on paljon. Kiireellisin tehtävä on estää Kreikan pankkiireja ja kapitalistija lähettämästä pois maasta.

Ainoa tapa lopettaa ulosvirtaus on se, että kansallistaa pääomat, ja siten valvomat pankkeja ja tiukata pääomaliikkeitä ja tiukentaa valtion monopolin ulkToisin sanoen, ainoa ainoa keino on radikaali irtiotto kapitalismista ja gangsterismista, jotta ohjaavat EU:n valitustyöntekijöiden Kreikassa ja muissa Euroopan maissa tekemää rahavirtojen valvontaa. Kommunistinen suuntaus SYRIZAssa on johdonmukaisesti puolustanut tätä näkemystä. Mutta tässä vaiheessa olemme vielä pieni vähemmistö. Meidän äänemme ei pääse massojen tietoisuuteen, joidentunteet ovat ristiriitaisia. 

Emme saa unohtaa, että asetamme suuria voitolle SYRIZAn kampanjassa. On suuri pettymys ja huoli siitä mitä on tapahtunut, mutta toivo ei ole vielä hävinnyt. Vaikka jotkut johtajat ja työläiset ovat saaneet erittäin kriittistä arvostelua hallituksessa, monet sanovat: "On vielä liian aikaista arvioida Tsipras. Hänellä on erittäin vaikea tehtävä, koska sotkun ovat edellisten hallitusten luomia. Meidän täytyy antaa hänelle aikaa ja katsoa mitä tapahtuu. " 

Meidän on oltava varovaisia, ettemme joudu liian kauas massoista, jotka oppivat hitaasti kokemuksen perusteella. Vaikka emme antaudu määrätietoisesti taistematta, meissä on myös vältettämätön ripaus äärivasemmistolaista kärsimättömyyttä, joka oudostuttaa montaa rehellisiä SYRIZAn kannattajaa. Kreikan marxilaisten tehtävänä on, lainatakseni Leniniä, kärsivällisesti selittää, että tämä on ainoa ratkaisu. Jokaisessa vaiheessa meidän täytyy mennä rinta rinnan massajen kera, ja esittää asianmukaisia ​​iskulauseita ja ehdotuksia. Kokeneet työläiset näkevät, että olemme oikeassa.

Murskautuvatko unelmat

Pelkurit ja skeptikot, jotka ovat mielestään "realisteja" väittävät, että se mitä me ehdotamme ei ole mahdollista. Mutta kokemus on jo osoittanut, että se on täysin mahdollista. Järkähtämättä troikkaa vastaan valtavan innostuneesti. Helmikuun alussa mainittu peräti oli 80 % väestöstä, jotka tukivat hallitusta. Se osoitti, että massat olivat valmiita tukemaan hallitusta ja taistemaan. Nyt tarvitaan rohkeaa johtajuutta.

"Mutta Kreikka ei voi seistä yksin kaikkia vastaan ​​Euroopassa". Mutta Kreikka ei olisi yksin, jollei sen hallitus osoittautuisi kykeneväkssi kestämään pankkiirireja ja kapitalistija. Olisi virhe uskoa, että muut hallitukset eivät seisoisi Kreikan takana, tarvittiin vain hetki. Euroopan nykyistet hallitukset ovat kaikki uskollisia pankien ja suurten monopolien palvelijoita. Tähän ei voida lisätä sanaakaan. 

Vaikka Portugali ja Espanja ovat kärsineet mitä ahdistavinta säästöpolitiikaa, joka on saneltu Brysselistä, oikeistosuuntautuneet poliitikot huusivat suuremmin kuin, mitä mikään muu teki kovan linjan puolesta Saksassa, Suomessa ja muissa Pohjois-Euroopan maissa. Nämä epäsuositut hallitukset maissa, joissa on madaltunut elintasoa, joissa pankit ovat syvästi epäsuosittuja ja kauhuissaan, että myönnytykset SYRIZAlle vain kannustavat samanlaiseen kapinalliseen poliittiseen toimintaan, kuten Podemos omissa maissaan. 

Nopean kehittymisen paikkoissa, kuten Podemos Espanjassa, on osoitus kapinallisen mielialalan ilmenemisestä, tästä ilmenee, että SYRIZA Kreikassa kehitetään muualla Euroopassa. Siksi Espanjan pääministeri Rajoy on muodostunut blokin Merkel avulla, kuristaamaan SYRIZAa ennen kuin heillä on mahdollisuus näyttää käytännössä, miltä todellinen anti-säästöohjelman näyttää. Todellinessa sosialistinessa ulkopolitiikkaan perustuttava vastarintaliike, joka kehittyi monissa Euroopan maissa toivoa, että Kreikka antaa pelotonta johtajuutta. 

Jos tällainen suunta annetaan, sillä on valtava vaikutus kaikkialla Euroopassa ja myös muissa paikoissa. Mutta antautuminen heikentäisi tätä liikettä ja vahvistaa oikeistoa kaikkialla. He sanovat: "Sinä näet! SYRIZA lupasi paljon, mutta käyttäytyi sitten aivan kuten kaikki muutkin. Ja Podemos on aivan sama!" 

Kreikan kriisi paljastaa EU:n petollisen luonteen, joka perustuu solidaarisuuden ja sitoutumiseen "yhä läheisempi liitto." Nyt kaikki nämä kauniit sanat haihtuneet savuna ilmaan. Takana Euroopan unionin mahtipontinen ihanteiden paljasti kauhea todellisuus: ei yksi Euroopan kansojen, mutta Eurooppa, joka on täysin hallitsee pankkiirit ja kapitalistit, jotka valvoo Saksan imperialismia, joka on saavuttanut kautta taloudellista valtaa, mitä Hitler epäonnistui, saavuttaen vain paljon

On tarpeen kaataa diktatuuri ja kapitalismi ja korvata pankkiirien ja kapitalistien Euroopassa Kansalaisten Eurooppa joka perustuu todelliseen solidaarisuuteen, tasa-arvoon, harmoniaan ja demokratiaan, joka kokoaa jättimäisiä resursseja yhteisen suunnitelman tuotannon demokraattisen hallinnon ja valvonnan työntekijät itse: European Union sosialistinen States of America