Kun alamme ajattelemaan todellisuuden ja epätodellisuuden olemusta maailmassa, tulemme sellaiseen filosofian osaan, jota nimitetään metafysiikaksi. Tässä tarkastelen metafysiikan käsitteitä ensisijaisesti todellisuuden näkökulmasta.
Todellisuuteen kuuluvia käsitteitä ovat: aika, avaruus, materia ja energia. Todellisuuteen kuuluvat muös kaikki esineet ja ilmiöt ympäristössömme. Me itse kuulumme todellisuuteen, joka käsittää koko aika-avaruuden. Todellisuuskäsitteeseen kuuluvat menneisyys, nykyhetki ja myös tuleva-aika. Tämän perusteella voimme todeta, että on olemassa vain yksi todellisuus.
Aika on todellisuuden merkillisin, mieltäkiehtovin ja ongelmallisin peruspiirre; menneisyyttä ei ole vielä ja nykyisyys on vain jonkinlainen raja, jossa tulevaisuus muuttuu jatkuvasti menneisyydeksi. Kuitenkin ajattelmme, että kaikki tapahtumat ovat keskittyneet nykyisyyteen. Menneisyydessä ja tulevaisuudessa ei tapahdu mitään. Menneisyys häviää pinempänä jatkuvasti, mutta mellä ei ole olla mitään ajatusta siitä, että tulevaisuus vastaavasti lyhenesi.
Jos todellisuuden tarkastelu rajoitettaisiin määrättyyn ajankohtaan, kuten yleensä tehdään, niin tulevaisuus kuuluu epätodelliseksi, koska sitä ei vielä ole. Kiistaton tosiasia on kuitenkin tulevaisuus, niin se voidaan liittää metafyysiseen todellisuuskästyks. Voimme ajatella, että menneisyys ja nykyisyys ovat toteutunutta todellisuutta, tulevaisuus toteutumatonta todellisuutta.
Lenin yhdisti materian tieto-opilliseen tulkintaan liikkeen, avaruuden ja ajan käsittämisen.
VastaaPoistaPäin vastoin kuin Lenin, metafyysikot tarkastelivat materiaa liikkeestä irrallisena. He koettivat pitää materiaa jonkinlaisena alkuperäisenä tilana, jolloin siltä muka puuttui liike ja kaipasi ulkoista sysäystä. He päinvastoin käsittivät liikkeen ilman materiaa.
Lenin osoitti paikkansapitämättämäksi väitten , jonka perusvikana hän piti liikkeen irrottamista materiasta. Materialismi tarkastelee "maailman kuvaa liikkuvana materiana". Materia ei voi olla liikkuvana liikkeen ulkopuolella. Kun oletetaan mahdolliseks materian oleminen liikkeen ulkopuolella, , merkitsee se väistämätöntä hairahdusta idealismiin.