tiistai 26. tammikuuta 2016

Tue Kurdien taistelua Erdogania ja taantumusta vastaan





Viime vuoden aikana on ihmisiä, kaakkoisTurkin kaupungeissa ja kylissä, joutunut Turkin armeijan raakalaismaisten ja umpimähkäisten hyökkäysten ja tihutöiden kohteeksi. Tuhansia viattomia ihmisiä on syösty vankeuteen ja satoja miehiä, naisia ja lapsi on murhattu, raakalaimaisessa sisällissodassa, jota Erdoganin hallitus käy kurdiväestöä kohtaan

.Joulukuun 16 päivänä 2015, Cizren ja Sipolin asukkaiden kokivat uhan, kun turvallisuusjoukot tulivat ulkonaliikkumiskiellon aikana alueélla. Samaan aikaan, kun ulkonaliikkumiskielto tapahtui Diyarbagin (Amed) alueella, kahden viikon aikana tuhannet sotilaat, tekivät täysin silmittömiä hyökkäyksiä. Tankit alkoivat partioida kaduilla, ja tuhannet sotilaat ampuivat sumeilemattomasti leiriintynyttä siviiliväestöä kohti. Tähän mennessä on lukuisia henkilöitä surmattu, mutta kuolleiden määrä tulee ehdottomasti nousmaan dramaattisesti, koska Sifolin ja Cizren kaupunkeihin on tehty suurhyökkäys.

Viime päivinä ovat nämä kaupungit olleet demokraattisten voimien uhkana alueella. Uhkaajat ovat taistelleet epädemokraattista hallituksen joukkoja vastaan, tarkoituksena muodostaa "autonomia" tai itsehallinto alueelle. Tällä tarkoitetaan, että paikallinen väestö muodostaisi demokraattisesti paikallisen alueen.

Kurdilainen vasemmistosta ja kurdilainen liike, on viime vuosina tullut suurimaksi esteeksi Erdoganin tiellä. Vasemmiston HDP onnistui muodostamaan yhteyden luokkataistelun omaisesti, turkilaiseen nuorisoon ja työväestöön. Tällä tavalla he pystyivät estämään Erdoganin suunnitelmia, muuttaa valtion perustuslakia ja sitten estää sitä saamasta voimaa omiin käsiinsä. Yritys aikaansaada aikaan anti-kurdilaisia mielipiteitä, oli yritys hajoittaa Erdogania, ja tahollaan kurdeja ja kurdilaista työväkeä oppisitioon.

Erdogan on päättänyt murskata kurdit, jotka ovat voimakkain ryhmä, jotka olivat taistelemassa jihadisteja vastaan Syyriassa. Hänen tarkoituksensa oli ottaa kohteekseen Cizren ja Silopin joukkot, koska he kuuluivat siihen  ryhmää,  jotka olivat radikaalejaTurkissa, ja sillä tavalla pyrkivät murskaamaan suhteellien "autonomisen" alueen. Hukuttamalla vastarinnan vereen, Erdogan toivoi voivansa murskata lopullisesti jäljellä olevat. Tästä johtuen tarkoitus oli haastaa DBP (Democratic Regions Party) "katkeamattomaan vastarintaan" kaakoinella alueelueella, joka oli hyvin tärkeätä, koska se oli tapa murskata kaupunkien eristys.

Tämä huomioidaan suuri turkkilaisten työläisten ja nuoria seurattavan joukon yritys, tehdä niin, että siinä yhdistyisivät kaikki vallankumoukselliet voimat, jotka voitaisiin yhdistää maan työväestö, taantumuksellista halitusta vastaan. Huomioimme tässä myös samanaikaissti raakalaismaiset EU:ssa tapahtuneet hyökkäykset, Turkin EU onjäsenyysneuvotteluja kohtaan. Siinä osoittautuu millaista teeskentelälyä, on Angela Merkelin ja muidn EU -huippupoliitikkojen "demokraattiset" kulissit. He ovat kaikessa hiljaisuudessa antamaan tukensa Erdoganin julmuudelle, kun tämä suosii pieniä etujaan ja eurokapialismin etuja.

Kansainvälinen marxistinen suuntaus (www.marxist.com) tukee kurdien taistelua Erdoganin raakalaimaista sisällissotaa vastaan. Kehoitamme kaikkia tukijoitamme, ottamaan esiin kysymyksen järjestöissä, ammattiosastoissa, työpaikoilla ja kouluissa, tuomaan esiin päätöslauselmat, joissa he osoittavat tukea kurdien kamppailulle ja kehottavat protesteihin ja mielenosoutuksiin.


  • Alas Erdoganin sota kurdeja vastaan
  • Alas Erdoganin roistojoukko ja murhaajat
  • Alas rasismi ja nationalismi
  • Yksi hyökkäys on samalla hyökkäys kaiikia vastaa

Kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Marxilaisen proletariarismin vaiheita




Preussin kiellettyä Marxin toimittaman lehden, hän alkoi työskentelemään Hegelin poliittisen filosofian kritiikin parissa. Vuonna 1844 hän julkaisi Deutsche-Französishe Jahrbrücherissa artikkelin nimeltä Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä. Artikkelissa esitetyt ajatukset jäivät viimeistelemättömiksi, mutta Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä on Juutalaiskysymyksen tavoin maamerkki matkalla marxilaisuuteen. Tässä artikkelissa Marx ensimmäistä kertaa kertoo työväenluokalle ratkaisevasta roolista ihmiskunnan tulevassa pelastuksessa.

Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä alkaa yhteenvedolla Bruno Bauerin ja Ludwig Feuerbachin uskonnonvastaisesta hyökkäyksestä. Huomionarvoisinta Marxia ovat tässä kohdassa iskulauseet, joihin kuuluu runsaasti siteerattu kuvaus uskonnosta "kansan oopiumina", mutta varsinaisessa sisällössä ei ole mitään uutta. Kun ihmisen itse aiheutettu vieraantumisen pyhä muoto on saatu alas jalustaltaan, Marxin mukaan filosofiantehtävä on seuraavaksi poistaa jalustaltaan sen epäpyhät muodot, kuten laki ja politiikka. Hän vaatii enemmän kritiikkiä Saksan olosuhteita kohtaan, jotta eivät Saksan olosuhteita kohtaan, jotta saksalaiset eivät joutuisi "hetkenkään vertaa itsepetoksen kohteeksi". Mutta ensimmäistä kertaa, poiketen Bauerista ja Feuerbachista, Marx esittää, että pelkkä kritiikki ei riitä:

Kritiikki aseena ei selvästikään voi korvata aseita kritiikkinä. Materiaalinen voima, jota tehdään materiaalista voimaa käyttäen. Mutta teoriasta tulee myös materiaalinen voima, kun se saavuttaa massat.  [Hegelin oikeusfilosofin arvostelua]

Marx huomioi tässä ensimmäistä kertaa massojen roolin, mutta käsittelee tätä roolia Saksan tilanteen erityispiirteenä, jota ei voi soveltaa Ranskaan. Siinä missä Ranskassa "valtakunnan jokainen luokka on poliittisesti idealistinen ja pitää itseän ensisijassa yhteiskunnan yleisten tarpeiden edustajana, eikä niinkään tiettynä luokkana", Saksassa käytännöllinen elämä on "hengetöntä", eikä mikään luokka ennekuin se pakotetaan vakaaksi välittömän tilanteen kautta, materiaalisesta pakosta, kahleiden kautta. Mistä sitten voidaan löytää Saksan vapauden positiivinen mahdollisuus, Marx kysyy. Vastaus kuuluu  seuraavasti:

Radikaalisti kahlitun luokan muodostuminen [...] yhteiskunnanalue, jolla on universaalinem luonne, universaalin kärsimyksen vuoksi [...] lyhyesti sanoen alue, joka on ihmisyyden täydellistä puutetta ja voi pelstaa itsensä, ainoastaan ihmiskunnan täydellisenpelastamisen kautta. Tämä luokka on proletariaatti [Hegelin oikeusfilosofian arvostelua]

Marx lopetaa asettamalla proletariaatin sovelletun hegeliläisen filosofian kehykseen:

Kun filosofia löytää proletariaatissa materiaaliset aseensa, proletariaatti löytäää älylliset aseensa 
filosofiassa. [Hegelin oikeusfilosofian arvostelua]

Tai vielä tarkemmin:

Filosofiaa ei voi aktualisoitus ilman proleteriaatin valtaannousus, proletariaatti ei voi nousta valtaan ilman filosofian aktualisoitumista.  [Hegelin oikeusfilosofian arvostelua]

 Tässä on idullaan uusi ratkaisu ihmisten vieraantumisen ongelmaan. Kritiikki ja filosofinen teoria eivät yksin lopeta vieraantumista. Tarvitaan käytännöllisempi voima, ja tämän voiman köyhtynyt työväenluokka tarjoaa . Tämä yhteiskunnan alin luokka tuottaa "filosofian todellistumisen". Tällä Marx tarkoittaa Hegelin mystsiooidussa uodossa kuvaaman filosofis-historiallisen saagan kulminaatiota. Proletariaatti vie loppuun dialektisen prosessin uutta radikaalia filosofiaa seuraten. Tässä prosessissa ihmiset ovat tulleet oleviksi, vieraantuneet ja joutuneet oman vieraantuneen olemuksensa orjuuttamiksi. Siinä missä omistava keskiluokka voisi voittaa vapauden itsellen omasuuden perusteella, sulkien toiset ulos saavuttamastaan vapaudesta, omaisuudetontyöväenluokka ei omista muuta kuin ihmisytesä. Niinpä se voi vapauttaa itsensä vain vapauttamalla koko ihmiskunnan.

Kirjoitustensa perusteella ei Marx juurikaan noteeranut proletariaatin olemassaoloa ennen vuotta 1844, Ainakaan hän ei koskaan esittänyt, että sillä olisi merkitystä vieraantumisen voittamisessa. Nyt Marx esittelee proöetariaatin ihmiskunnan vapauttavana materiaalisena voimana, kuten teatteriohjaaja, joka yllättäen kutsuu juoksupojan Hamletin rooliin. Miksi näin?

Marx ei päätynyt proletariaatia koskeviin käsityksiinsä yksityiskohtaisen taloustieteellisen tutkimuksen tuloksena, olihan hänen taloustieteellinen tutkimustyönsä vasta alkamassa. Hän oli lukenut paljon hisroriaa, mutta ei myöhempien teostensa tapaan puolustanut tässä kantaansa lainaamalla historiallisia lähteitä. Hänen syynsä korostaa proletariaatin merkitystä, ovat pikemminkin filosofisia kuin historiallisia tai taloustieteellisiä. Koska ihmisten vieraantuminen ei ole tietyn luokan ongelma vaan universaali ongelma, niin myös ratkaisun täytyy olla universaali, ja proletariaatilla on Marxin mukaan tällainen universaali luonne, täydellisen puutteenalaisuuden vuoksi. Proleariaatti ei edusta tiettyä luokkaa, vaan koko ihmiskuntaa.

Tilanne oitää sisällän oman purkautumisens siemenen, ja suurin kaiksta voitoista tulee epätoivon syövereistä, Nämä ovat tuttuja teemoja Hegelin ja hänen seuraajiensa dialektiikast. Proletariaatti sopii kätevästi tähän dialektiseen malliin, ja on helppoa epäillä, että Marx kiinnostui proletariaatista juuri siksi, että se palveli hänen filosofisia tarkoituksiaan niin hyvin.

Tämä ei tarkoita, etteikö Marx olisi Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä kirjoittaessaan tiennyt proletariaatista mitään. Häm oli juuri muuttanut Pariisiin, missä sosialistiset ajatukset olivat paljon pidemmällä kuin Saksassa. Hän liikkui tuon ajan sosialisti johtajien seurassa ja asui samassa talossa kuin sosialistien johtajat. Hänen kirjoituksensa heijastivat Ranskan sosialistijohtajie ihailua: "heidän raadannan kuluttamista kehoistaan säteilee ihmidrn ylevyys" [David McLellan: Katl Marx. His Life and thought]. Proletariaatin keskeinen rooli teoksessa heijastaa kaksisuuntaista prosessia: Marx räätälöi käsityksensä proletariaatista filosofisiin taroeisiin ja räätälöi filosofuansa sopimaan työväenluokkaa ja sen vallankumiuksellisia ideoita koskevaan uuteen innostukseensa.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Marx ja Darwin


Lajimme on hyvin pitkän ajan kehityksen tulos.  Ei tietenkään, että evoluutio olisi ollut vain osa suurta suunnitelmaa, vaan tavoitteena oli luoda olentoja, jotka ovat kuin me itse. Ei ole kysymys vain, jonkinlaisesta ennalta määrättystä suunnitelmasta, joko liittyy jumalalliseen väliintuloon, tai muuhun teologiseen näkemykseen, vaan on selvää, että lakeja evoluution luonnollisesta kehityksestä ​​luonnossa, ei itse asiassa määrittele kehitystä yksinkertaisista muodoista, aina elämän monimutkaisempiin muodoihin.
.
1871 Chrles Darwinia kuvailtiin silloisessa sarjakuvassa apinana, jossa elämän muodot näkyvät apinan kehityksessä, aina alkiosta aikuiseksi. Oli myös mahdollista selittää silmien, jalkojen ja muiden elinten kehitystä, turvautumatta mihinkään ennalta määrttyyn suunnitelmaan. Jossain vaiheessa evoluutiota saa olento kehityksessä keskushermoston ja aivot. Lopuksi Homo sapiens kehitystä, saavumme ihmisen tietoisuuteen. Tulemme tietoiseksi itsestämme. Ei ole suurempaa vallankumousta, kuin orgaanisen aineen (elämän) kehitys epäorgaanisista aineeksi.

Charles Darwin selvitti, etteivät lajit ole muuttumattomia, ja että niillä on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, joka muuttuu ja kehittyy koko ajan. Samalla tavalla Marx ja Engels selittävät, että tietty osa sosiaalista järjestelmää ei ole mitään ikuisesti kestävää. Evoluutio osoittaa, miten eri elämänmuotoja ovat hävinneet sukupuuttoon, kun aineelliset edellytykset niiden evoluution menestyskselle muuttuvat. Näillä aiemmin hallinneilla lajeilla, jotka olivat näennäisesti merkityksetömiä, näytti olevan mahdollisuuksia selviytyä.

Nykyään ajatus, että "evoluutio" on yleisesti hyväksytty, ainakin ymmärrystä omaavien ihmisten keskuudessa. Darwin ajatus, oli vallankumouksellinen vielä hänen päivinäänkin, hyväksytään nykyään itsestäänselvyytenä. Kun kehitys kuitenkin tapahtuu, joka yleensä ymmärretään, hitaana ja asteittaisena prosessina, tapahtuu kehitys nykyään ilman keskeytyksiä tai väkivaltaisia mullistuksia. Politiikassa, tällaista väitetttä, on usein käytetty perusteena reformismille. Valitettavasti tämä perustuu usein väärinkäsitykseen. Todellisen evoluution manetelmä tänään, on edelleen käsitettyjen tietojen  mukaan, sinetöity monella sinetillä.

Tämä ei ole yllättävää, koska ei Darwin itsekään ymmärtänyt sitä. Vasta niinkin hiljattain kuin 1970-luvulla, teki paleontologi Sephen J.Gould löydön, jatkottaisen tasapainon teoriasta
, mikä osoitettaa, että evoluutia ei ole asteittainen prosessi. On väitetty, ettei suuria muutoksia havaita, vaan tiettynä hetkenä evoluutio murtuu räjähdyksellä, todellisella biologisella vallankumousella, jolle on ominaista joidenkin lajien sukupuuttoon kuoleminen ja joidenkin lajien nopea nousu.

Näemme nousun ja tuhon analogisia prosesseja nousevissa järjestelmissä. Analogia yhteiskunnan noususta ja tuhosta on summittaista. Mutta jopa pinnallinenkin historiantarkastelu osoittaa, että asteittaiset tulkinnat oat perusteettomia. Niin yhteiskunta ja luonto tietävät, että kyseessä on pitkää hidasta ja odotusta. Mutta myös täällä yhteiskunnan kehitys keskeytyy, sotien ja vallankumousten välillä, joissa muutosprosesasia on valtavasti nopeutettu. Itse asiassa näistän tapahtumista johtuu, että historiallisen kehitytsen päätekijöinä ovat juuri nämä tekijät. Perussyy vallankumous on, että sosioekonominen järjestelmä on saavuttanut rajansa, ja ei enää pysty kehittämään tuotantovoimia kuten ennen.

Historia on aikaisemminkin osoittanut meille, miten vaikutusvaltaiset valtiot romahtavat hyvin lyhyessä ajassa. Ja se osoittaa myös, kuinka poliittiset, uskonnolliset ja filosofiset näkemykset, ovat lähes yksimielisesti yksimielisiä siitä, muuttuvatko ne vallankumouksen myötä uudenlaiseksi voimakkaammiksi yhteisöiksi. Tosiasia, että marxilaisia on vain vähemmistö yhteiskunnasta, niin ei silti ole syytä huoleen. Jokaisen idean historiassa on usein ollut harhaoppi ja se koskee yhtä hyvin marxismia tänään, kuin kristinuskoa 2000 vuotta sitten. Näemme millaisiksi nämä ovat tulleet.


maanantai 18. tammikuuta 2016

What is History?



Why should we accept that the entire universe, from the smallest particles to the most distant galaxies are determined, and the processes that determine the evolution of all species, are governed by laws, and yet, for some strange reason, our own history is not. The Marxist method analyses the hidden mainsprings that underpin the development of human society from the earliest tribal societies up to the modern day. The way in which Marxism traces this winding road is called the materialist conception of history.


Those who deny the existence of any laws governing human social development invariably approach history from a subjective and moralistic standpoint. But above and beyond the isolated facts, it is necessary to discern broad tendencies, the transitions from one social system to another, and to work out the fundamental motor forces that determine these transitions.


Before Marx and Engels history was seen by most people as a series of unconnected events or, to use a philosophical term, "accidents". There was no general explanation of this, history had no inner lawfulness. By establishing the fact that, at bottom, all human development depends on the development of productive forces Marx and Engels for the first time placed the study of history on a scientific basis.


This scientific method enables us to understand history, not as a series of unconnected and unforeseen incidents, but rather as part of a clearly understood and interrelated process. It is a series of actions and reactions which cover politics, economics and the whole spectrum of social development. To lay bare the complex dialectical relationship between all these phenomena is the task of historical materialism. Humankind constantly changes nature through labour, and in so doing, changes itself.

Mitä on historia?




Miksi meidän pitäisi hyväksyä, että koko maailmankaikkeus muuttuu, alkaen kaikkein pienimmistä hiukkasista, aina kaikkein kaukaisimpiin galakseihin, ja nämä prosessit määräävät kaikkien lajien kehitystä, säädellen tästä kehityksestä lakeja, jotka eivät jostain kumman syystä ole niitä, jotka syntyvät historian kehityksestä. Marxilainen menetelmä analysoi peruskannustimia, joiden taustalla inhimillisen yhteiskunMnan aikaisempien heimojen yhteiskunnat, ovat nyt nykyajassa. Tapa, jolla marxismi tutkii tätä mutkikasta tietä, kutsutaan materialistiseksi historiankäsitykseksi.


Ne, jotka kiistelevät lakien olemassaolosta, ja eivät näe lakeja vain sosiaalisen historian kannalta, pidetään poikkeuksetta epäilyttävinä moralistiselta kannaltaan. Mutta eräiden tosiasioiden kannalta, on tarpeen erottaa laaja ymmärrys, siirtymisessä yhdestä sosiaalinallisessa järjestelmästä toiseen, ja selvittää perusoikeuksien voimat, jotka määrittävät tätä siirtymää.



Ennen Marxin ja Engelsin historiakäsitystä, nähtiin useimmat ihmiset tapahtumasarjana, joista filosofit käyttävät termiä "virheitä". Tälle ei ole yleistä selitystä, sillä historia käyttää termiä sisäinen laillisuus. Perustelemalla tosiasiaa, etä pohjimmiltaan kaikki inhimillinen kehitys riippuu kehittyvistä tuotantovoimista, niin Marx ja Engels ensimmäistä kertaa sijoitti tutkimuksen, historian tieteellisiin perusteisiin.



Tämä tieteellinen menetelmä antaa meille mahdollisuuden ymmärtää historiaa, ei vain sarjana odottamattomia tapahtumia, vaan pikemminkin osana ymmärrettävää prosessia. Nähdään vain joukko voimia ja vastavoimia, jotka sisältävät politiikan, talouden ja koko kirjon sosiaalista kehitystä. Niissä paljastuu monimutkainen dialektinen suhde, näiden ilmiöiden tuloksena, ja sitä kutsutaan historialliseksi materialismiksi. Ihmiskunta muuttuu jatkuvasti, inhimillisen työn kautta, ja näin muuttuu itse ihminenkin.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Cabirian yöt (1957)


Fellinin ilmeikäs näyttelijä Giulietta Masina, esittää Cabirian roolin loistavasti ja elokuvaan syntyy selvä jatkumo, jossa juoni kehittyy.

Federico Fellini on ohjaaja, joka hallitsee ammattinsa. Hänen aikaisemmat elokuvansa antavat osviittaa siitä, mitä häneltä voidaan odottaa. Näitä loistavia elokuvia ovat elokuvat: Vetelehtijät, Tie, Ihana elämä ja 8½, joita voidaan pitää merkkiteoksina elokuvataiteen saralla. Kuitenkin otsikko rivillä nainittu Cabirian yöt, nousee mielestäni vielä korkeammalle, kuin nämä nämä neljä yllä mainittua.

Tämä elokuva Cabirian yöt kertoo köyhyyden ja kurjuuden keskellä elävistä ihmisistä, jotka kokevat pettymyksiä kaikessa elämämänsä osalla. Elämän nurjat puolet ja epäkohdat, näyttävät osuvan juuri Cabirian osaksi, mitä hän sitten tekeekin.

Cabiria, jota näyyttelee Fellinin vaimo Giulietta Masina, on prostituoitu, joka etsiessään itseään, kokee kaiken mahdollisen hylkäämisen, ja pettyy monella tavalla elämäänsä filmin aikana. Hän saakin elokuvassa mahdollisuuksia pyrkiä parempaan elämään, mutta kaikki valuu pois hänen elämästään.

Hän pääsee sattumalta tutustumaan erääseen rikkaaseen filmintekijään, mutta tämäkin tuttavuus valuu hänen ulottuviltaan, kun filmimiehen vaimo palaa yllättäen, ja tämän mies hätäisesti häätää Cabirian pois. Ei edes se jakso Cabiriaa ajatellen toteaa, että kun kaikki ihmeet ova mahdollisia, niin jälleen olemme tilanteessa, jossa hän on jälleen
                     
Hän tapaa miehen, joka sanoo rakastavansa häntä ja hänkin rakastuu tähän. Lopputulos on että mies   hylkää hänet, ja varastaa hänen "myötäjäisensä" eli kauan keräämänsä rahat ja jättää hänet epätoivoisena, rahansa menettäeenä yksin.
eri elämänlähteistä nousevaa kosketuspintaa,
Giulietta Masina
jossa on jumalallista korkeutta ja ylistystä, ja

toisaalta kurjuuden ja loistokkuuden vertailua
Elokuva kuuluu genreen jajuuri siinä jyrkkiä
olosuhteiden muutoksia kerronnassa. Fellini
kertoo kuitenki näistä omaleimaiseen ja
koristelemattomaan tapaansa, josta häntä on
vaikea ylittää.

Fellinillä on kerronnassaan monenlaisa
ominais piirtetä, jolloin tapahtumat ja
kohtaukset näkyvät toislleen vastakkaisina.
Fellini muodostaa tästä kaikesta omaperäisen
kokonaisuuden, ja tästä kaikesta syntyy hänelle
omaperäistä positiivisessa mielessä.

perjantai 15. tammikuuta 2016

SSS -hallitus ja veronmaksajat


Yritys- ja maatalous- yms. tuista, olisi uuden hallituksen pitänyt aloittaa leikkaustoimet, eikä kurittamalla vähäosaisia. Samalla se olisi SSS -hallitus ehkää myös säilyttänyt kasvonsa.


Nyt on pallo hukassa koko hallituksella. Suomen maataloudessa on merkittävä ongelmia, joka aiheuttaa kansantaloudelle kohtuuttomia kustannuksia suhteutettuna väestöön.


Elinkeinorakenne BKT:sta on seuraavata: Maatalous 3,3 %, Teollisuus 30,2 %, Palvelut 66,5 %.


MAATALOUSTUISTA NOIN NELJÄ MILJAARDIA MAASEUTUVIRASTOON
Maataloustuki tarkoittaa rahallista avustusta, joka maksetaan maanviljelijälle tuotannon kannattavuuden parantamiseksi. Päätoimisia maanviljelijöitä on n. 60 000. Suomen maataloustukijärjestelmä on monimutkainen, erilaisia tukia on yli 200.


Veronmaksajat menettävät kansallisena maataloustukena 2,1 mrd euroa vuosittain. Väkilukuun suhtautettuna maksamme kansallista maataloustukea ylivoimaisesti eniten koko maailmaassa, mikä on todella suuri häpeä Suomelle. Maataloustuet tulisi lopettaa menestyviltä yhtiöiltä ja yhteisöiltä. Suurin osa maataloustuesta menee suurille maatalousyhtiöille ja varakkaille maanomistajille sekä yhteisöille.


Yritysten verotuet ovat n. 7 miljardia euroa. ”Verotukien, jotka kohdistuvat teollisuuteen ja muihin elinkeinoihin, määrä on n. 7 miljardia euroa. Nämä tuet vaatisivatkin perusteellisen vaikuttavuuden arvioinnin”, todetaan Työ- ja elinkeinoministeriön Yritystukiselvityksessä.


SUURIN OSA YRITYS TUISTA MENEE HYVIN ANSAITSEVILLE
Ilmaista rahaa ei ole, joten kaikki yritys- ja maataalous ja muut suurin osa yritystuista menee hyvin menestyville yrityksille.Sen kaltaise tuet, tulisi välittömösti muuttaa valtion myöntämiksi lainoiksi, jotka on heti maksettava takaisin.


Siten saamme muualla töissä olevat (esim. Herlinit ja Wahlroosit ym.) sekä tukija huijaavat yhteisöt ja yritykset voitaisiin yrittää vihdoinkin saada kuriin. Harkinnanvaraisuus vähentäisi kansallisen tuen minimiin ja silloin tuki myös menisi sitä oikeasti tarvitseville.


Tässä vielä muutamia ehdotuksia hallitukselle ja virkamiehille, nämä eivät koskisi köyhiä eikä kipeitä.


Tuulisähkön tuet pois ja tuulivoiman syöttötariffit on poistettava ja tuulivoimaan liittyvä järjetön tulonsiirtomekanismi lopetettava. Mitä tehdään tuulisähköllä jota ei voi tuottaa pakkaskelillä?


Ulkomaanmatkailu, turhuuksien markkinoilta voitaisiin, tupakan ja alkoholin verotuksen korottamisen lisäksi ottaa kohteeksi ulkomaan matkat, työmatkoille videoneuvottelut käyttöön.


Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan suomalaiset tekivät vuonna 2014 ulkomaille 7,9 miljoonaa erilaista vapaa-ajanmatkaa. Jos laskemme vaikka vain 100 €/matka, tästä tulisi 790 miljoonaa valtion kassaan. Mikä on kansantaloudelle tappiollisempaa kuin eurojen kuskaus turistimatkailun myötä ulkomaille?


ONGELMANA SUOMESSA EI OLE RAHAN PUUTE VAAN SE MITEN JA MIHIN VEROVARAT KÄYTETÄÄN…
Tilastokeskuksen mukaan verojen luontaisia maksuja kertyi n. 90 miljardia vuonna 2014, veroasteen ollessa 44,1%. Valtion ja kuntien verovaroilla hoidettavat velvoitteet: 1. Terveyden- ja vanhustenhoito 2. Koulutus 3. Perus turvallisuus 4. Perus infra. Nämä hoidetaan verovaroilla, tarve n. 40 Miljardia.

Tästä seuraa se että verotusta voidaan keventää oleellisesti, jolloin veronmaksajille jää enemmän varoja kulutukseen ja sitä kautta lisätään työllisyyttä suosimalla kotimaisia tukia.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Hegel ja nuori Marx



Vuosi opiskelijaksi Berliiniin saapumisensa jälkeen Karl Marx kirjoitti isälleen, että oli kiinnittymässä "entistä tiukemmin nykyiseen filosofiaan". Tämä "nykyinen filosofia"
tarkoitti G.W.F. Hegel ajattelua. Hegel oli opettanut Berliinin yliopistossa vuodesta 1818 vuoteen 1831, eli kuolemaansa asti. Vuosia myöhemmin Friedrich Engels kuvailee Hegelin vaikutusta aikakauteensa, jolloin hän ja Marx alkoivat kehitellä ideoitaan:
Hegeliläinen järjestelmä kattoi paljon suuremman alueen kuin mikään aiempi järjestelmä ajattelun runsauden, on edelleen kysyttävä. [...].


Voi vaan kuvitella, mikä valtava vaikutus tällä hegeliläisellä järjestelmällä on täytynyt olla Saksan filosofiantäyteisessä ilmapiirissä. Järjestelmän voittokulku kesti vuosikymmeniä, eikä millään muotoa päättynyt Hegelin kuollessa. Päinvastoin, nimenomaan vuodesta 1830 vuoteen1840 hegliläisyys oli kaikkein voimakkain ajatus suuntaus, joka vaikutti sitä vastustaneiden ajatteluun.


Marxin läheinen kiinyttyminen  hegeliläiseen filosofiaan vuonna 1837 vaikutti hänen ajatteluunsa lähtemättöästi. Kirjoittaessaan Hegelian vuonna 1844 Marx viittasi Hengen fenomenologiaan teoksessa Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844. Saksan kielen 'mieltä' tarkoittava sana käännetään joskus 'hengeksi'.

Hengen fenomenologassä tutkitaan 'mielen' kehitystä. Se alkaa ensimmäisestä ilmentymästä yksilöllisinä mielnä, tietoisina muttei itsetietosina enempää kuin vapainakaan, ja päättyy 'mieleen' vapaana ja täysin itsetietoisena ykseytenä. Prosessi ei ole puhtaasti historiallinen eikä puhtaasti looginen, vaan niiden outo yhdistelmä. Voidaan sanoa, että Hegel yrittää osoittaa, että historia on 'mielen' yhdistämistä loogisesti välttämättömän polkua pitkin. Sen täytyy myös kulkea tätä polkua saavuttaakseen lopullisen päämäärän.

'Mielen' kehitys on dialektista. Marxin teorian dialektset piirteet ovat peräisin Hegeliltä Kenties kuuluisin kohta Fenomenologiassa koskee herran ja orjan suhdetta. Siinä käy havainnollisesti ilmi, mitä Hegel tarkoittaa dialektiikalla. Samalla esitellään ajatus, jonka kaikuja kuulee Marxin käsityksestä kapitalistin ja työläisen suhteesta.

Kuvitellaan tilanne, jossa on kaksi toisistaan riippumatonta ihmistä. He ovat tietoisia omasta riippumattomuudestaan, mutta eivät yhteisestä luonnostaan yhden universaalin 'mielen' aspekteina. Molemmat näkevät toisen kilpailijana, joka rajoittaa omaa, kaikkialle ulottuvaa valtaa. Tilanne on siis epävakaa. Seuraa kamppailu, jossa toinen orjuuttaa toisen. Herran ja orjan suhde on kuitenkin myös epävakaa. Vaikka näyttäö siitä, että herra on kaikki ja orja ei ole mitään, orja on se joka työskentelee ja jonka työ muokkaa luonnonympäristöä. Tästä omaa luontoa ja luonnollista maailmaa koskevasta tietoisuudstaan, orja saa tyydytystä ja kehittää tietoisuuden, samalla kun herra tulee riippuvaiseksi orjastaan. Viimekädessä lopputuloksen täytyy olla siis orjan vapautus ja kahden riippumattoman olennon välisen konfliktin ylittäminen.

Tämäon vain lyhyt osio Fenomenologiasta. Koko kirja etsii 'mielen' kehitystä sen ylittäessä ristiriitoja tai vastuksia. 'Mieli' on olemukseltaan universaali, mutta rajallisessa ilmenemismuodossaan, kuten yksittäisten ihmisten mielinä, epätoivoinen tästä universaalista luonteestaan. Yksittäiset ihmiset eivät siis ymmärrä olevansa universaalimielen osasia. Hegel kutsuu tätä tilannetta 'mielen' vieraantumiseksi itsestään. Toisinsanoen ihiset pitävät toisia ihmisiä vieraina, vihamielisinä ja ulkopuolisina, kun he tosiasiassa ovat samaa suurta kokonaisuutta.

'Mielen' diakektisen kehityksen edistyminen on aina vapauden kasvua Hegelin filosofiassa. Hegel kirjoitti että Maailmanhistuin edistystä kohti vapautta. Fennomenologia on siis suunnaton filosofinen eepos, joka jäljittää 'mielen' historiaa ensimmäsistä sokeista haparoineista vihamielisessä maalmassa siihenhetkeen joloin, jolloin se lopultava saavuttaa itsetietoisuuden ja vapauden, tunnustaessaan itsensä maailman herrana.

Hegelin teoriasta seuraa outo johtopäätös, joka olisi vaatimattoamalle kirjoittajalle kiusallinen. Jos kaikki historia on kertomusta 'mielestä', joka pyrkii ymmärtämään omaa luontoaan, tämä tavoite saavuttaaan Finomenologian valmistumisen myötä. Kun 'mieli' ilmetyessään Hegelin mielenä, ymmärtää oman lunteens, historia viimeinen vaihe on saavuttu.

Nykynäkökulmasta katsottuna kaikki ylläkuvattu kuullostaa päättömältä. spekutalatiivinen sekoitus filosofiaa ja historiaa, on ollut poissa muodista jo kauan aika Hegelinä.. Se oli kuitenkin hyvin vakavasti otettava teoria marxin ollessa nuori. Lisäsi voimme ymmärtää suurta saa Fenomenologiasta, vaikka hylkäisimme ajatuksem universaalista 'mielestä' viimekätisenä todellisuutwna. Fenomenologia voidaan nähd teoriana ihmisen vapautuksesta. 'Mielen' tarinasta tulee ihmisen hengen tarina.

Tämä oli nuorhegeliläisinä tunnetun filosofiryhmän pyrkimys Hegelin kuoleman jälkeisinä vuosikymmeninä. Puhdasoppisen Hegel -tulkinnan mukaan ihmisryhmät ovat 'mielen' ilmentymiä maailmasta, ja kaikki on oikin ja rationaalista sellaisena kuin on. Hegelin teksteissä onlukuisia kohtia, jotka voidaan tulkita tähän tapaan. Ajoittain hän vaikuttaa pitävn preussin valtota 'mielen' ylimpänä ruumiillustumana. Kun Preussin valtio maksoi hänen palkkansa filosofian professorins Berliinissä, ei ole yllättävä, että radikaalimmat nuorhegeliläiset ajattelivat hänen pettäneen näissä kohdin oman fiosofiansa. Marx kuului tähän joukkoon. Hän kirjoitti väitöskirjassaan: Jos filosdella on myynyt ajatusesa, on hänen seuraajiensa tehtävä käyttää hänen ajattelunsa ydintä valottaakseen hänen omienajatuksiensa pinallisuutta.
             
Nuorhegeliläisille "pinnallinen lmaisu" Hegelin filosofuassa oli se, että hän hyväksyi 1800 -luvun Preussissa vallinneen politiikan, uskonnon jayhteiskunnan rilan. Hegelin ajattelun ydin oli hänen käsityksens vieraantumisen voittavasta 'milestä'. Teoriaa tulkittiin uudelleen käsityksenä siitä, miten ihmisten itsetietisuus vapauttaa itsensä illuusioista, jotka estävät itseymmärryksen ja vapauden saavuttamisen.

Opiskeluaikoina Berliinissä ja vuosi pari sen jälkeen Marxin lähipiiriin kuului muuan Brunu Bauer. Bauer oli teologian lehtori ja muorhegeläinen. Hänen vaikutukaestaan Marx alkoi pitää perinteistä uskontoa keskeisenä ihmisten itseymmärryksen tielä olevana harhana. Tärkein ase tätä harhaa vastaan ok filosofia. Väitöskirjansa esipuheessa Marx kirjoitti;
Filosofia ei pidä tätä salaisuutena. Prometeuksen julistus - lyhyesti, vihaan jokaista jumalaa - on hänen kustumuksensa, hänen iskunsa kaikkia taivaan ja maan jumalia vastaan, jo eivät ne neetunnusta ihmisen itsetietoisuutta korkeinpana jumaluutena. Sen lisäksi ei pidä oleman muita.

Nuorhegeliläisten yleisen metodin mukaisesti Bauer ja Marx käyttivät Hegelin omaa uskontokritiikkiä päätyäkseen radikaalinpiin johtopäätöksiin. Fenomenogiassa Hegel viittasi kristinuskoon tiettynä hengellisen kehitksen tasona ja vieraantumisen muotons. Kristinuskon Jumala hallitsee taivaassa ja ihmiset asuvat suhteessa arvotonta "kyynellaaksoa". Ihmisluonto jaetaan olemukselliseen luontoon, joka on kuolematon ja taivaallinen ja maallinen. Niinpä yksilöt näkevät oman todellisuutesa kuuluvan toiseen tdellisuuteen. He vieraantuvat kuolevaisesta omistamisestaan ja maailmastaan, jossa he todela asuvat,
 
Hegel, joka piti tätä 'mielen' itseensä ohimenevänä vauheena, eikä vedä siitä käytännöllisiä johtopäätöksiä.  Bauer tulkitsi vieraantumista laveammin ihmisten vieraantumisena itsestään. Hänen mukaansa ihmiset olvat luoneet tämän jumalan, joka vaikutti olevan itsenäisesti olemassa minkä vuoksi ihmiste oli mahdotonts ymmärtää olevansa "korkein jumaluus". Tämä filosofinen päätelmä viittasi käytännölliseen tehtävään: uskontoja oli kritisoitava ja ihmisille osoitettava että jumala oli heidän oma keksintösä. Näin ihmiskunnan alistaminen jumalalle ja ihmisten vieraantuminen omasta tahdostaan voisi loppua.

Nuorhegeliläisten mielestä Hegelin filosofis oli mystifioidem esitettymja epätäydellinen, Siinä oli kuitenkin järkeä, kun se kirjoitettiin uudelleen todelliswn maailman käsittei, 'mielen' mystisen maailman käsitteiden sijaan. Mieli ymmärrettiin ihmisten itsetietoisuudeksi. Historian tehtävä oli vapautaa ihmiset, mutta tätä ei saavytettaisi enenkuin uskonnolliset illuusiot olisi voitettu.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Hornetit, F-35 Lightningit ja talouden katastroofi




Eduskunta myönsi 1992 Hornet-hävittäjien hankintaan noin 1,5 miljardia euroa. Moni edustaja kuvitteli hyväksyessään päätöksen, että asia on sillä selvä. Ei ollut. Hornetit ovat maksaneet monta kertaa enemmän kuin luultiin, ja viimeinen lasku maksetaan vasta ehkä vuonna 2030.


Moni ministeri huomasi jälkikäteen, että he eivät olleet tienneetkään, mistä he tekivät päätökset. Tavallisille kansanedustajille jäi vain tilausvaltuutusten hyväksyjän rooli. Tässä roolissa ei ollut tehtäessä ollenkaan tarkkaa tietoa, millaisia tilauksen yksityiskohdat olivat.


Hornetia markkinoitiin nimenomaan torjuntahävittäjänä, joka ampuu vihollisen rynnäkkökoneet ja valvoo ilmatilaa. Hornet on kuitenkin tehty Yhdysvaltain laivastossa käytettäväksi hävittäjäpommittajaksi.


Rynnäkköominaisuuksien lisääminen, pommit ja muut lisävarusteet ovat tähän mennessä maksaneet noin 1,6 miljardia euroa ensimmäisen tilausvaltuutuksen lisäksi. Noin 1,5 miljardin euron hintalapulla eduskunnalle tarjottu asepaketti tulee maksamaan lopullisesti käyttökulut mukaan laskien 10–15 miljardia euroa.


Jo vuonna 1993 kenraaliluutnantti Veikko Vesterinen paljasti, että puolustusvoimat saatetaan Hornet hankinnoilla lonkurssitilaan. Tämä sai aikaan sen, että maavoimien nykyaikaistamista ei voitu tehdä suunnitellusti läpi, vaan on tehty joukkojen supistuksia ja varuskuntien lakkauttamisia yli 20 vuoden ajan.


Ilmatorlunta on myös Suomessa ajauunut hunningolle. Kenraali Gustav Hägglundin, joka toimi puolustusvoimien komentajana vuosdesta 1994 vuoteen 2001, ideoimien ajatuksien takia valmiusjoukot menettivät rahapulan takia valmiutensa ja tulivoimansa.


Kenraalit ovat nähneet tärkeäksi valmistella suomalaisia hävittäjiä ja helikoptereita kansainvälisiin operaatioihin Yhdysvaltain ja sen liittolaisten avuksi. Tämän joutuu maksamaan suomalainen veronmaksaja.


Ilmasotakoneilla ja muutamalla ohjuksella ei kyetä saamaan Suomelle riittäväätorjuntavoimaa ja iskukykyä. Monien asantuntujoiden mukaan tällainen on saatavissa vain tykistön kaltaisilla aseilla ja sen lisäksi huomattvasti edullisemmin. Tällaista näkemystä esitti m.m. puolustusminsteriön ylijohtaja kenraalimajuri Jukka Juusti.


Suomeen hankittiin 22 amerikkalaista Lockheed Martinin raketinheitintä halvalla ja vähän käytettyinä Hollannista vuonna 2007. Ne maksivat noin 40 miljoonaa euroa, mikä on noin yhden Hornetin ostohinta. Myöhemmin niitä päivitettiin ohjuksia varten yhdellä toisella 40 miljoonalla. Niiden tykistöohjukset olisivat tuoneet halvalla sen tulivoiman, jota nyt etsitään Hornetien rynnäkköohjuksilla, mutta jo sovittu ohjuskauppa USA:sta peruttiin rahapulaan vedoten keväällä 2014. Ohjusten hinta olisi ollut 100 miljoonaa euroa, jolla olisi saatu 70 ohjusta. Raketinheittimet ovat olleet varastossa kahdeksan vuotta ilman kauas kantavia tykistöohjuksia. Aseilla on tällä hetkellä vain koulutus- ja paraatiarvoa.


Hornetit pystyvät olemaan ilmassa vain lyhyen aikaa kerrallaan, kun raketinheittimet ovat toimintavalmiita 24 tuntia vuorokaudessa. Raketinheittimiä on vaikea paikallistaa ja tuhota, Hornetit ovat helposti haavoitettavissa. Raskailla raketinheittimillä halutun suorituskyvyn hinta olisi noin 200 miljoonaa euroa, kun se Horneteihin liitettynä hankintakuluineen, lisävarusteineen, ohjuksineen ja päivityksineen on noin kolme miljardia euroa.


Monet upseerit ymmärsivät, että on tehty miljardien munaus ja puolustuksen kannalta ehkä korvaamattoman karkea virhe. Hornettien ohjusten hinnat riippuvat myyjän suosiollisuudesta. Yksi AGM-158 -ohjus maksaa Suomelle yli kolme miljoonaa dollaria ja Yhdysvaltain ilmavoimille alle miljoonan.


Eduskunta aloitti viimevuoden syksyllä Hornetit korvaavan hävittäjän valmistelun. Tämä kestää noin 10 vuotta. Korjaaviksi on esitetty viisi vihtoehtoa. Kenraalien suosikkina pidetään amerikkalaista rynnäkköpommikonetta F-35 Lightning II. Siinä on yksi ongelma, miten niiden hankintoihinsaadaan miljardeja uutta velkarahaa. Jos valitaan F-35 ja hävittäjien määrä pysyy samana, niin investointi tulee olemaan 20 miljardia euroa. Tämä summa tulee kuitenkin huomattavasti, kun lasketaan tämän lisäksi 30 vuoden käyttökustannukset ja uudet aseet.


F-35 koneessa on ratkaisematta noin 40 vakavaa vikaa. Sitä on testattu vain vähän, ja sen todellinen suoritskyky on arvoitus. F-35 on lavetilla ilmaan nostettava tietokone, joka kuljettaa paria pommia. Voimanlähteenä sillä on pahoista vioista kärsinyt moottori. Koneen suurimmaksi valtiksi mainostettu häiveominaisuus, se tarkoittaa tutkassanäkymättönyyttä, katoaa moottorin lämmön vuoksi.


Kanada on suunnitellut ostavansa 65 kpl F-35 -koneita. Niiden 30 vuoden elinkaarikustannusten hinnaksi on laskettu noin 60 miljardia, mikä on reilusti yli Suomen yhden vuoden budjetin. Tämä on aika kaikana siitä kuuden miljardin hinnasta, jolla puolustusministeri Carl Haglund lausui vuosi sitten liittyvän Suomen vastaavan kokoiseen hankintaan. F-35 koneiden hankintaan on saanut farssin piirteitä. Hallitus ominut hankin johdon asevoimilta itselleen, koska valtiontalouden tarkastusviraston raportti oli paljastanut oli paljastanut asevoimien menettelyssä niin paljon puutteita.


Pari vuotta sitten Hollannissa käytiin kiivas väittely F-35:n hinnasta. Maan entinen puolustusvoimien komentaja, ilmavoimien kenraali Dick Berlijn jäi kiinni hinnan vääristelystä. Hän oli väittänyt F-35:n hinnan yli puolet halvemmaksi kuin mitä se oli.


Suomen uuden hävittäjän hankintaan on virallisesti luvattu läpinäkyvyyttä. Sitä sopii toivoa.