Marx ja Darwin

Lajimme on hyvin pitkän ajan kehityksen tulos.  Ei tietenkään, että evoluutio olisi ollut vain osa suurta suunnitelmaa, vaan tavoitteena oli luoda olentoja, jotka ovat kuin me itse. Ei ole kysymys vain, jonkinlaisesta ennalta määrättystä suunnitelmasta, joko liittyy jumalalliseen väliintuloon, tai muuhun teologiseen näkemykseen, vaan on selvää, että lakeja evoluution luonnollisesta kehityksestä ​​luonnossa, ei itse asiassa määrittele kehitystä yksinkertaisista muodoista, aina elämän monimutkaisempiin muodoihin.

.

1871 Chrles Darwinia kuvailtiin silloisessa sarjakuvassa apinana, jossa elämän muodot näkyvät apinan kehityksessä, aina alkiosta aikuiseksi. Oli myös mahdollista selittää silmien, jalkojen ja muiden elinten kehitystä, turvautumatta mihinkään ennalta määrttyyn suunnitelmaan. Jossain vaiheessa evoluutiota saa olento kehityksessä keskushermoston ja aivot. Lopuksi Homo sapiens kehitystä, saavumme ihmisen tietoisuuteen. Tulemme tietoiseksi itsestämme. Ei ole suurempaa vallankumousta, kuin orgaanisen aineen (elämän) kehitys epäorgaanisista aineeksi.

Charles Darwin selvitti, etteivät lajit ole muuttumattomia, ja että niillä on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, joka muuttuu ja kehittyy koko ajan. Samalla tavalla Marx ja Engels selittävät, että tietty osa sosiaalista järjestelmää ei ole mitään ikuisesti kestävää. Evoluutio osoittaa, miten eri elämänmuotoja ovat hävinneet sukupuuttoon, kun aineelliset edellytykset niiden evoluution menestyskselle muuttuvat. Näillä aiemmin hallinneilla lajeilla, jotka olivat näennäisesti merkityksetömiä, näytti olevan mahdollisuuksia selviytyä.

Nykyään ajatus, että "evoluutio" on yleisesti hyväksytty, ainakin ymmärrystä omaavien ihmisten keskuudessa. Darwin ajatus, oli vallankumouksellinen vielä hänen päivinäänkin, hyväksytään nykyään itsestäänselvyytenä. Kun kehitys kuitenkin tapahtuu, joka yleensä ymmärretään, hitaana ja asteittaisena prosessina, tapahtuu kehitys nykyään ilman keskeytyksiä tai väkivaltaisia mullistuksia. Politiikassa, tällaista väitetttä, on usein käytetty perusteena reformismille. Valitettavasti tämä perustuu usein väärinkäsitykseen. Todellisen evoluution manetelmä tänään, on edelleen käsitettyjen tietojen  mukaan, sinetöity monella sinetillä.

Tämä ei ole yllättävää, koska ei Darwin itsekään ymmärtänyt sitä. Vasta niinkin hiljattain kuin 1970-luvulla, teki paleontologi Sephen J.Gould löydön, jatkottaisen tasapainon teoriasta

, mikä osoitettaa, että evoluutia ei ole asteittainen prosessi. On väitetty, ettei suuria muutoksia havaita, vaan tiettynä hetkenä evoluutio murtuu räjähdyksellä, todellisella biologisella vallankumousella, jolle on ominaista joidenkin lajien sukupuuttoon kuoleminen ja joidenkin lajien nopea nousu.

Näemme nousun ja tuhon analogisia prosesseja nousevissa järjestelmissä. Analogia yhteiskunnan noususta ja tuhosta on summittaista. Mutta jopa pinnallinenkin historiantarkastelu osoittaa, että asteittaiset tulkinnat oat perusteettomia. Niin yhteiskunta ja luonto tietävät, että kyseessä on pitkää hidasta ja odotusta. Mutta myös täällä yhteiskunnan kehitys keskeytyy, sotien ja vallankumousten välillä, joissa muutosprosesasia on valtavasti nopeutettu. Itse asiassa näistän tapahtumista johtuu, että historiallisen kehitytsen päätekijöinä ovat juuri nämä tekijät. Perussyy vallankumous on, että sosioekonominen järjestelmä on saavuttanut rajansa, ja ei enää pysty kehittämään tuotantovoimia kuten ennen.

Historia on aikaisemminkin osoittanut meille, miten vaikutusvaltaiset valtiot romahtavat hyvin lyhyessä ajassa. Ja se osoittaa myös, kuinka poliittiset, uskonnolliset ja filosofiset näkemykset, ovat lähes yksimielisesti yksimielisiä siitä, muuttuvatko ne vallankumouksen myötä uudenlaiseksi voimakkaammiksi yhteisöiksi. Tosiasia, että marxilaisia on vain vähemmistö yhteiskunnasta, niin ei silti ole syytä huoleen. Jokaisen idean historiassa on usein ollut harhaoppi ja se koskee yhtä hyvin marxismia tänään, kuin kristinuskoa 2000 vuotta sitten. Näemme millaisiksi nämä ovat tulleet.