Vuosi opiskelijaksi Berliiniin saapumisensa jälkeen Karl Marx kirjoitti isälleen, että oli kiinnittymässä "entistä tiukemmin nykyiseen filosofiaan". Tämä "nykyinen filosofia"
tarkoitti G.W.F. Hegel ajattelua. Hegel oli opettanut Berliinin yliopistossa vuodesta 1818 vuoteen 1831, eli kuolemaansa asti. Vuosia myöhemmin Friedrich Engels kuvailee Hegelin vaikutusta aikakauteensa, jolloin hän ja Marx alkoivat kehitellä ideoitaan:
Hegeliläinen järjestelmä kattoi paljon suuremman alueen kuin mikään aiempi järjestelmä ajattelun runsauden, on edelleen kysyttävä. [...].
Voi vaan kuvitella, mikä valtava vaikutus tällä hegeliläisellä järjestelmällä on täytynyt olla Saksan filosofiantäyteisessä ilmapiirissä. Järjestelmän voittokulku kesti vuosikymmeniä, eikä millään muotoa päättynyt Hegelin kuollessa. Päinvastoin, nimenomaan vuodesta 1830 vuoteen1840 hegliläisyys oli kaikkein voimakkain ajatus suuntaus, joka vaikutti sitä vastustaneiden ajatteluun.
Marxin läheinen kiinyttyminen hegeliläiseen filosofiaan vuonna 1837 vaikutti hänen ajatteluunsa lähtemättöästi. Kirjoittaessaan Hegelian vuonna 1844 Marx viittasi Hengen fenomenologiaan teoksessa Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844. Saksan kielen 'mieltä' tarkoittava sana käännetään joskus 'hengeksi'.
Hengen fenomenologassä tutkitaan 'mielen' kehitystä. Se alkaa ensimmäisestä ilmentymästä yksilöllisinä mielnä, tietoisina muttei itsetietosina enempää kuin vapainakaan, ja päättyy 'mieleen' vapaana ja täysin itsetietoisena ykseytenä. Prosessi ei ole puhtaasti historiallinen eikä puhtaasti looginen, vaan niiden outo yhdistelmä. Voidaan sanoa, että Hegel yrittää osoittaa, että historia on 'mielen' yhdistämistä loogisesti välttämättömän polkua pitkin. Sen täytyy myös kulkea tätä polkua saavuttaakseen lopullisen päämäärän.
'Mielen' kehitys on dialektista. Marxin teorian dialektset piirteet ovat peräisin Hegeliltä Kenties kuuluisin kohta Fenomenologiassa koskee herran ja orjan suhdetta. Siinä käy havainnollisesti ilmi, mitä Hegel tarkoittaa dialektiikalla. Samalla esitellään ajatus, jonka kaikuja kuulee Marxin käsityksestä kapitalistin ja työläisen suhteesta.
Kuvitellaan tilanne, jossa on kaksi toisistaan riippumatonta ihmistä. He ovat tietoisia omasta riippumattomuudestaan, mutta eivät yhteisestä luonnostaan yhden universaalin 'mielen' aspekteina. Molemmat näkevät toisen kilpailijana, joka rajoittaa omaa, kaikkialle ulottuvaa valtaa. Tilanne on siis epävakaa. Seuraa kamppailu, jossa toinen orjuuttaa toisen. Herran ja orjan suhde on kuitenkin myös epävakaa. Vaikka näyttäö siitä, että herra on kaikki ja orja ei ole mitään, orja on se joka työskentelee ja jonka työ muokkaa luonnonympäristöä. Tästä omaa luontoa ja luonnollista maailmaa koskevasta tietoisuudstaan, orja saa tyydytystä ja kehittää tietoisuuden, samalla kun herra tulee riippuvaiseksi orjastaan. Viimekädessä lopputuloksen täytyy olla siis orjan vapautus ja kahden riippumattoman olennon välisen konfliktin ylittäminen.
Tämäon vain lyhyt osio Fenomenologiasta. Koko kirja etsii 'mielen' kehitystä sen ylittäessä ristiriitoja tai vastuksia. 'Mieli' on olemukseltaan universaali, mutta rajallisessa ilmenemismuodossaan, kuten yksittäisten ihmisten mielinä, epätoivoinen tästä universaalista luonteestaan. Yksittäiset ihmiset eivät siis ymmärrä olevansa universaalimielen osasia. Hegel kutsuu tätä tilannetta 'mielen' vieraantumiseksi itsestään. Toisinsanoen ihiset pitävät toisia ihmisiä vieraina, vihamielisinä ja ulkopuolisina, kun he tosiasiassa ovat samaa suurta kokonaisuutta.
'Mielen' diakektisen kehityksen edistyminen on aina vapauden kasvua Hegelin filosofiassa. Hegel kirjoitti että Maailmanhistuin edistystä kohti vapautta. Fennomenologia on siis suunnaton filosofinen eepos, joka jäljittää 'mielen' historiaa ensimmäsistä sokeista haparoineista vihamielisessä maalmassa siihenhetkeen joloin, jolloin se lopultava saavuttaa itsetietoisuuden ja vapauden, tunnustaessaan itsensä maailman herrana.
Hegelin teoriasta seuraa outo johtopäätös, joka olisi vaatimattoamalle kirjoittajalle kiusallinen. Jos kaikki historia on kertomusta 'mielestä', joka pyrkii ymmärtämään omaa luontoaan, tämä tavoite saavuttaaan Finomenologian valmistumisen myötä. Kun 'mieli' ilmetyessään Hegelin mielenä, ymmärtää oman lunteens, historia viimeinen vaihe on saavuttu.
Nykynäkökulmasta katsottuna kaikki ylläkuvattu kuullostaa päättömältä. spekutalatiivinen sekoitus filosofiaa ja historiaa, on ollut poissa muodista jo kauan aika Hegelinä.. Se oli kuitenkin hyvin vakavasti otettava teoria marxin ollessa nuori. Lisäsi voimme ymmärtää suurta saa Fenomenologiasta, vaikka hylkäisimme ajatuksem universaalista 'mielestä' viimekätisenä todellisuutwna. Fenomenologia voidaan nähd teoriana ihmisen vapautuksesta. 'Mielen' tarinasta tulee ihmisen hengen tarina.
Tämä oli nuorhegeliläisinä tunnetun filosofiryhmän pyrkimys Hegelin kuoleman jälkeisinä vuosikymmeninä. Puhdasoppisen Hegel -tulkinnan mukaan ihmisryhmät ovat 'mielen' ilmentymiä maailmasta, ja kaikki on oikin ja rationaalista sellaisena kuin on. Hegelin teksteissä onlukuisia kohtia, jotka voidaan tulkita tähän tapaan. Ajoittain hän vaikuttaa pitävn preussin valtota 'mielen' ylimpänä ruumiillustumana. Kun Preussin valtio maksoi hänen palkkansa filosofian professorins Berliinissä, ei ole yllättävä, että radikaalimmat nuorhegeliläiset ajattelivat hänen pettäneen näissä kohdin oman fiosofiansa. Marx kuului tähän joukkoon. Hän kirjoitti väitöskirjassaan: Jos filosdella on myynyt ajatusesa, on hänen seuraajiensa tehtävä käyttää hänen ajattelunsa ydintä valottaakseen hänen omienajatuksiensa pinallisuutta.
Nuorhegeliläisille "pinnallinen lmaisu" Hegelin filosofuassa oli se, että hän hyväksyi 1800 -luvun Preussissa vallinneen politiikan, uskonnon jayhteiskunnan rilan. Hegelin ajattelun ydin oli hänen käsityksens vieraantumisen voittavasta 'milestä'. Teoriaa tulkittiin uudelleen käsityksenä siitä, miten ihmisten itsetietisuus vapauttaa itsensä illuusioista, jotka estävät itseymmärryksen ja vapauden saavuttamisen.
Opiskeluaikoina Berliinissä ja vuosi pari sen jälkeen Marxin lähipiiriin kuului muuan Brunu Bauer. Bauer oli teologian lehtori ja muorhegeläinen. Hänen vaikutukaestaan Marx alkoi pitää perinteistä uskontoa keskeisenä ihmisten itseymmärryksen tielä olevana harhana. Tärkein ase tätä harhaa vastaan ok filosofia. Väitöskirjansa esipuheessa Marx kirjoitti;
Filosofia ei pidä tätä salaisuutena. Prometeuksen julistus - lyhyesti, vihaan jokaista jumalaa - on hänen kustumuksensa, hänen iskunsa kaikkia taivaan ja maan jumalia vastaan, jo eivät ne neetunnusta ihmisen itsetietoisuutta korkeinpana jumaluutena. Sen lisäksi ei pidä oleman muita.
Nuorhegeliläisten yleisen metodin mukaisesti Bauer ja Marx käyttivät Hegelin omaa uskontokritiikkiä päätyäkseen radikaalinpiin johtopäätöksiin. Fenomenogiassa Hegel viittasi kristinuskoon tiettynä hengellisen kehitksen tasona ja vieraantumisen muotons. Kristinuskon Jumala hallitsee taivaassa ja ihmiset asuvat suhteessa arvotonta "kyynellaaksoa". Ihmisluonto jaetaan olemukselliseen luontoon, joka on kuolematon ja taivaallinen ja maallinen. Niinpä yksilöt näkevät oman todellisuutesa kuuluvan toiseen tdellisuuteen. He vieraantuvat kuolevaisesta omistamisestaan ja maailmastaan, jossa he todela asuvat,
Hegel, joka piti tätä 'mielen' itseensä ohimenevänä vauheena, eikä vedä siitä käytännöllisiä johtopäätöksiä. Bauer tulkitsi vieraantumista laveammin ihmisten vieraantumisena itsestään. Hänen mukaansa ihmiset olvat luoneet tämän jumalan, joka vaikutti olevan itsenäisesti olemassa minkä vuoksi ihmiste oli mahdotonts ymmärtää olevansa "korkein jumaluus". Tämä filosofinen päätelmä viittasi käytännölliseen tehtävään: uskontoja oli kritisoitava ja ihmisille osoitettava että jumala oli heidän oma keksintösä. Näin ihmiskunnan alistaminen jumalalle ja ihmisten vieraantuminen omasta tahdostaan voisi loppua.
Nuorhegeliläisten mielestä Hegelin filosofis oli mystifioidem esitettymja epätäydellinen, Siinä oli kuitenkin järkeä, kun se kirjoitettiin uudelleen todelliswn maailman käsittei, 'mielen' mystisen maailman käsitteiden sijaan. Mieli ymmärrettiin ihmisten itsetietoisuudeksi. Historian tehtävä oli vapautaa ihmiset, mutta tätä ei saavytettaisi enenkuin uskonnolliset illuusiot olisi voitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti