Teeveestä tullut Hertta Kuusista ja Yrjö Leinoa käsitellyt kolmiosainen draama, jossa käsitellään heidän vaiheitaan ennen sotia ja myös sotien jälkeen. Yrjö Leinon kuvataan olleen kaksoisagentti, joka vuoti tovereidedsa tietoja, eikä Hertta Kuusinen koko aikana huomannut mitään epäilyttävää. Tätä katsellessa on juuri Yrjö Leinon arvoitus alkanut herättämään ajatuksia.
Valtansa huipulla ollessaan Yrjö Leino oli muille kuin kansandemokraateille pelätty, isänmaansa pettämiseen valmis ko
Teevmmunisti, kansandemokraateille ja kommunisteille heidän ylivoimaisesti paras ääniharavansa. Yrjö Leino keväällä 1948 sisäminesterinä ollessaan sai eduskunnassa epäluottamuslauseen, järjestivät kommunistit näyttäviä Leino-lakkojen nimillä tunnettuja mielenosoituksia. Julkisuudelta salattua oli, että siihen mennessä Leino oli menettänyt SKP:n sisärenkaan luottamuksen sekä eronnut vaimostaan Hertta Kuusisesta. NKP keskuskomitean jokdosta Leino oli jo vuoden 1948 alussa määrätty eroamaan sisäministerin paikalta.
Välirikko SKP:n kanssa tuli yleisön tietoon vasta vuonna 1958, jolloin Leino yritti julkaista Leinonmuistelmansa. Ensimmäisen kerran Leino yritti julkaista muistelmansa jo -50 luvun alussa, mutta silloin Neuvostoliitto esti sen.
Yrjö Leinon katsottiin olleen maanalaisessa liikkeessä kunnostautunut aito kommunisti, joka tultuaan syksyllä 1944 hallitukseen, vähitellen sortui luonteenheikkoutensa vuoksi Urho Kekkosen, Kaarlo Hillilän ja Sakari Tuomiojan ym. uusien porvarillistien tuttaviensa harjoittamaan liehittelyn ja alkoholitarjoilun uhriksi. Isänmaallisuus voitti aateuskollisuuden, kun Leino keväällä 1948 paljasti kommunistien kaappaussuunnitelmat.
Tämä näkemys on sopinut myös kommunisteille. Vaikka SKP:ssä aitoja epäilyjä asiasta olikin, eivät he koskaan virallisesti väittäneet Leinoa ValPo:n asiamieheksi. Vaikka Leino itse ensi töikseen sisäministeriksi tultuaan ottikin haltuunsa oman henkilömappinsa, olisi Valpon arkistoon jäänyt riittäväksi tietoa Leinon kaksoisagenttirooliin, jos hän sellainen olisi ollut.
Herää kysymys, mikä Yrjö Leinon toiminnassa hallitusaikana oli ollut niin arkaluontoista, ettei sitä voinut kymmenen vuotta myöhemmin päästää julkisuuteen. Miksi hän joutui ristiriitaan puolueensa ja Moskovan kanssa? Miksi hän vihasi entisiä kommunistitovereitaan niin leppymättömästi koko loppuelämänsä ajan? Oliko hän todella niin merkittävä mies kuin miksi muutamat historiankirjoittajat ja politiikan analysoijat ovat halunneet hänestä tehdä.
Oliko Suomen kiittäminen häntä jostakin? Näitä kysymyksiä on pohdittu kymmenien vuosien ajan. Kuitenkin koko ajan on ollut epämääräinen aavistus, että Yrjö Leinossa oli olennainen ja koskaan paljastumaton puolensa, jota salaisimmiksikaan leimatuissa asiakirjoissa ei ollut pantu merkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti