Panssarilaiva Potemkin on eräs elokuvahistorian suurimmista jättiläisistä. Se on edelleenkin yhtä merkittävä kuin ilmestyessään kahdeksankymmentä vuotta sitten. Se on neuvostoliittolaisen mykkäelokuva, johon tuon ajan kaikkia kaikkia suuria elokuvia väistämättä vertaillaan. Tätä voidaan pitäää epäoikeutettuna niille elokuville, joita on tehty noina aikoina, sillä niin merkittävänä elokuva Potemkin on. Sitä voidaan merkittävimpänä elokuvana, mitä sosialistisen realismin alueella syntyi. Se on loistava läpileikkaus tuon ajan elokuvaa sisältävään maailmaan.
Panssarilaiva Potemkinin oli aiottu vain yhdeksi jaksoksi suuremmasta elokuvasta, jonka piti käsitellä vuoden 1905 epäonnistuneen vallankumouksen tapahtumia. Kuvaukset tehtiin ensin Leningradissa, mutta kuvaukset siirrettiin sitten Odessaan, jolloin Sergei Eisenstein innoituksen kuvata kaiken siellä. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä innostautuneena tästä Sergei Eisenstein sai kaiken mahdollisenhyödyn elokuvasta. Nyt elokuva muodostui yhdeksi merkittävimmistä tuon ajan elokuviksi ja sitä pidetään myös yhtenä kaikkein arvostetuimpana.
Potemkin on suuri tunteisiin vetoava teos, joka ei kuitenkaan ole millään tavoin imelä tai siirappinen, kuten amerikkalaiset vastaavat. Toisin kuin monissa muissa aiheen tulkinnoissa, Potemkinissa ei ole yksittäistä sankaria, joka luovisi joukkonsa voittoon. Sankarin roolissa on koko kansa, jokainen joka osallaan, on yhtä tärkeä. Ihmisten sorto ja yhteiskunnan kaaos ovat käsin kosketeltavan todellisia, kuten myös se toivon pilkahdus, jonka Potemkin heissä saa aikaan. Kohtaus Odessan satamassa on vahvuudeltaan ja tunteeltaan jotain ylittämätöntä. Sillä hetkellä kansa yhtyy Potemkinin miehistön sanomaan, kädet puristuvat nyrkkiin ja joku huutaa: alas tsaarinvalta! Tämän jälkeen paluu entiseen on mahdotonta. Potemkinia onkin kuvattu ihmisyyden manifestiksi, elokuvaksi, joka antaa jokaiselle sorretulle toiveen paremmasta.
Vaikka toiset pitävätkin Potemkinia autenttisena historian kuvauksena, se ei ole sitä. Tosielämässä panssarilaivan miehistön kapina päättyi tappioon eivätkä historioitsijat ole varmoja siitä, tapahtuiko Odessan portailla verilöylyä vai ei. Eisensteinin tavoitteena onkin ollut yhdistellä vuosien 1905 ja 1917 vallankumouksia ja niiden tapahtumia, aatteita ja toiveita. Potemkinin luoma illuusio on kuitenkin niin vahva, että elokuvaa on alettu pitää autenttisena kuvauksena aikakautensa tapahtumista. Aivan samoin kävi muutamaa vuotta myöhemmin Eisensteinin elokuvalle Lokakuu (1927), jonka Talvipalatsin valtausta kuvaavia kohtauksia erehdyttiin pitämään todellisina.
Panssarilaiva Potemkin on tunnettu monista kohtauksistaan, jotka ovat syöpyneet ikiajoiksi katsojien mieliin: pilaantunut liha, kauhukuva hirtetyistä miehistön jäsenistä, Vakulintšukin kuolema sekä tietysti Odessan portaat, on yksi elokuvahistorian kuuluisimmista kohtauksista. Teknisesti se jalostaa saksalaisten kehittämän liikkuvan kameran käytön äärimmilleen: kameraa varten rakennettiin portaiden viereen rata, jonka avulla sitä voitiin liikuttaa helposti edestakaisin. Tämän lisäksi käytettiin käsikameraa, jonka käyttäjä kaatuili, hyppi sekä juoksenteli ympäri portaita. Pelkästään tekniseltä toteutukselta kohtaus ei olisi ylivertainen, mutta Eisenstein summaa kohtaukseen koko kansan kohtalon sekä vallanpitäjien tavan ratkaista kansan syvissä riveissä kytevän kapinamielialan.
Elokuvan sydän on sen salamannopea leikkaus, montaasi, jota Eisenstein oli käyttänyt menestyksekkäästi jo esikoiselokuvassaan Lakko. Potemkinissa hän meni kuitenkin vielä pidemmälle. Yksikään otos ei kestä muutamaa sekuntia kauempaa ja elokuva liikkuukin seurattavuuden ja sekamelskan välisellä linjalla – muutama leikkaus lisää ja koko sen illuusio ja voima särkyisi. Skeptisimmät elokuvan ystävät ovatkin todenneet, ettei elokuva ole mennyt teknisesti yhtään eteenpäin sitten Potemkinin. Tämä ajatuksia herättävä lausahdus kuvaa hyvin, kuinka ainutlaatuinen teos se on.
Vaikka Potemkin onkin nykyään arvostettu teos, voisi kaikki olla toisin. Ensimmäisten näytösten jälkeen se painui unholaan eikä sitä levitetty käytännössä lainkaan. Itse asiassa koko elokuva oli vaarassa kadota. Viimein asialle tehtiin jotain myymällä elokuvan alkuperäisnegatiivi Berliiniin, silloiseen eurooppalaisen elokuvan keskukseen. Sieltä Potemkin aloitti maailmanvalloituksensa, mutta negatiiville kävi vuosien saatossa huonosti. Se tuhoutui, mikä tarkoittaa, ettei täysin alkuperäistä, vuoden 1925 versiota ole enää olemassa. Elokuva myös kiellettiin monissa maissa, Suomessa sen ensimmäinen virallinen esitys oli vuonna 1952, Iso-Britanniassa 1954 sekä Portugalissa vasta 1974.
Tässä elokuva englanniksi:
https://www.youtube.com/watch?v=tcUKH9hQKWw
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti