Marx ja valtio

Marx vastusti leppymättömästi valtiota. Hän odotti innolla aikaa, jolloin se kuihtuisi. Hänen arvostelijansa pitivät tätä toivetta eräänlaisena utopiana, mutta he eivät voineet pitää häntä yhtäaikaa tyrannina.

Marx muotoilee asian Kommunistisessa manifestissa näin, että kommunismissa valta menettää poliittisen luonteensa. Hän vaati, päinvastoin kuin anarkistiaikalaisensa sitä, että valtio katoaa näkyvistä tässä mielessä. Hallitsevan yhteiskuntaluokan ylläpitämää vallan hän toivoi katoavan.

Viileän realistisesti Marx tarkastelee valtiota. Hän ei pidä selvästikään valtiota poliitisena puolue-elimenä, johon suhtautuisi tasapuolisesti, Hän suhtautuu keskenään yhteiskunnassa taistelevien ryhmien etuihin tasapuolisesti. Se ei kuitenkaan puutu tasapuolisen kiistattomasti työn ja pääoman välisiin ristiriitoihin. Nämä ovat puolustamassa nykyistä yhteiskuntajärjestystä, niitä vastaan, jotka pyrkivät sitä muuttamaan. 

Ajatuksessa, että valtio on puolueellinen, ei ole mitään saaliittohengen tapaista. Joka sitä kuvittelee, ei tiedä sen hethetken poliittisista mielenosoituksista mitään. Liberaali valtio on puolueeton, niin kapitalismin ja sen kriitikoiden välillä, ja arvostelijatt alkavat näyttää voittajilta.

Marxin mukaan valtirooli on ajautunut erilleen kansalaisyhteiskunnasta, jonka välillä oli räikeä ristiriita. Ihmiset olivat näennäisesti yhdenvertaisia kansalaisia, mutta dramaattisesti eriarvoisia, arjen yhteiskunnallisessa olemassaolossa. Valtio oli yhteiskunnalisten konfliktien rikkirepimä, mutta valtio antoi itsestään kuvan saumattomana kokonaisuutena. Valtio katsoi yhteiskuntaa ylhäältäpäin, muta oli tosiasiassa sen tuote. Yhteiskunta ei juontunut valtiosta, vaan valtio oli päinvastoin yhteiskunnan loinen. Demokratia ja kapitalismi olivat käännetty ylösalaisin. Toisin sanoen se, että poliittiset instituutiot säätelisivät kapitalismia, kapitaliami sääteleekin niitä.

Osa Marxin ja anarkistien välisestä kiistasta koski sitä, kuinka siitä perustuva valta oli ylipäätään ylläpidettävä. Onko tämä viime kädessä ratkaisevinta? Ei ole Marxin mielesrä. Hänestä poliittinen valta oli asetettava laajempaan historialliseen kontekstiin. Oli kysyttävä, mitä aineellisia intressejä se palveli, sekä nimenomaan mitkä edut ovat olivat hänen näkemyksensä mukaan vallan peruste. Marx kieltäytyy konkretisoimasta valtaa, irrottamasta sitä yhteiskunnallisesta ympäristöstään ja käsittemästä sitä oliona sinänsä. Valta ei kieltäytyy olemasta olio sinänsä, mutta sen sisällä on perusosa, joka pitää ylivoimaisena pelkästään sen itsensä vuoksi.