Tuokioita Kommunistisesta manifestista

Karl Marx ja Friedrich Engels julkaisivat Kommunistisen manifestin 1848 saksankielisenä Lontoossa.

Manifestissa todetaan, että koko tähänastinen yhteiskuntahistoria on ollut kuokkataistelujen historiaa. Meidän aikakautemme, porvariston aikakausi, on kuitenkin erikoinen siinä suhteessa, että se on yksinkertaistanut luokkavastakohdat. Koko yhteiskunta jakautuu yhä enemmän kahdeksi suureksi vihollisleiriksi, kahdeksi suureksi, välittömästi vastakkain olevaksi luokaksi: porvaristoksi ja proletariaatiksi.

Joskaan ei sisällöltään, niin muodoltaan on proletariaatin taistelu porvaristoa vastaan lähinnä kansallista. Kunkin maan proletariaatin täytyy luonnollisesti tehdä ensin loppu omasta porvaristostaan. Kaikista luokista, jotka nyt esiintyvät porvaristoa vastaan, vain proletariaatti on todella vallankumouksellinen luokka. Muut luokat sortuvat ja häviävät suurteollisuuden kehittyessä, proletariaatti on sen oma tuote.

Joskaan ei sisällöltään, niin muodoltaan on proletariaatin taistelu porvaristoa vastaan lähinnä kansallista. Kunkin maan proletariaatin täytyy luonnollisesti tehdä ensin loppu omasta porvaristostaan. Proletariaatin kehityksessä on eri asteita. Sen taistelu porvaristoa vastaan alkaa sen olemassaolon ensi hetkestä.

Tätä proletaarien järjestymistä luokaksi ja samalla poliittiseksi puolueeksi hajottaa joka hetki taas kilpailu itse työläisten kesken. Mutta se viriää aina uudestaan, voimakkaampana, lujempana ja mahtavampana. Käyttäen hyväkseen porvariston keskinäistä erimielisyyttä se pakottaa tunnustamaan lain muodossa eräät työläisten intressit.

Kommunistit eivät ole erikoinen puolue muiden työväenpuolueiden vastakohtana. Heillä ei ole mitään proletariaatin eduista eriäviä etuja. Kommunistit ovat siis käytännöllisesti päättäväisin, aina eteenpäin kannustava työväenpuolueiden osa kaikissa maissa; teoreettisesti he käsittävät paremmin kuin proletariaatin muu joukko proletaarisen liikkeen edellytykset, kulun ja yleiset tulokset.

Kommunismille ominaista ei ole omistuksen lakkauttaminen yleensä, vaan porvarillisen omistuksen lakkauttaminen. Kapitalistina oleminen merkitsee sitä, että henkilöllä on, ei vain pelkästään persoonallinen, vaan myös yhteiskunnallinen asema tuotannossa. Pääoma on yhteinen tuote ja sen voi saada liikkeelle vain yhteiskunnan monien jäsenten, viime kädessä vain sen kaikkien jäsenten yhteinen toiminta.

Proletariaatin herruus on nopeuttava niiden häviämistä vieläkin enemmän. Yhteinen toiminta, ainakin sivistysmaiden kesken, on proletariaatin vapautuksen ensimmäisiä ehtoja. Kansakunnan sisäisen luokkavastakohtaisuuden hävitessä häviää myös kansakuntien välinen vihamielinen suhde.

Kommunistit kannattavat kaikkialla jokaista vallankumouksellista liikettä, joka suuntautuu vallitsevia yhteiskunnallisia ja valtiollisia oloja vastaan. Kaikissa näissä liikkeissä he kohottavat liikkeen peruskysymyksenä ensi tilalle omistuskysymyksen, minkä enemmän tai vähemmän kehittyneen muodon se sitten onkaan ottanut. Kommunistit tekevät vihdoin työtä kaikkialla kaikkien maiden demokraattisten puolueiden yhdistämiseksi ja yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi.

KAIKKIEN MAIDEN PROLETAARIT LIITTYKÄÄ YHTEEN!

Panssarilaiva Potemkin

Panssarilaiva Potemkin on eräs elokuvahistorian suurimmista jättiläisistä. Se on edelleenkin yhtä merkittävä kuin ilmestyessään kahdeksankymmentä vuotta sitten. Se on neuvostoliittolaisen mykkäelokuva, johon tuon ajan kaikkia kaikkia suuria elokuvia väistämättä vertaillaan. Tätä voidaan pitäää epäoikeutettuna niille elokuville, joita on tehty noina aikoina, sillä niin merkittävänä elokuva Potemkin on. Sitä voidaan merkittävimpänä elokuvana, mitä sosialistisen realismin alueella syntyi. Se on loistava läpileikkaus tuon ajan elokuvaa sisältävään maailmaan.

Panssarilaiva Potemkinin oli aiottu vain yhdeksi jaksoksi suuremmasta elokuvasta, jonka piti käsitellä vuoden 1905 epäonnistuneen vallankumouksen tapahtumia. Kuvaukset tehtiin ensin Leningradissa, mutta kuvaukset siirrettiin sitten Odessaan, jolloin Sergei Eisenstein innoituksen kuvata kaiken siellä. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä innostautuneena tästä Sergei Eisenstein sai kaiken mahdollisenhyödyn elokuvasta. Nyt elokuva muodostui yhdeksi merkittävimmistä tuon ajan elokuviksi ja sitä pidetään myös yhtenä kaikkein arvostetuimpana.

Potemkin on suuri tunteisiin vetoava teos, joka ei kuitenkaan ole millään tavoin imelä tai siirappinen, kuten amerikkalaiset vastaavat. Toisin kuin monissa muissa aiheen tulkinnoissa, Potemkinissa ei ole yksittäistä sankaria, joka luovisi joukkonsa voittoon. Sankarin roolissa on koko kansa, jokainen joka osallaan, on yhtä tärkeä. Ihmisten sorto ja yhteiskunnan kaaos ovat käsin kosketeltavan todellisia, kuten myös se toivon pilkahdus, jonka Potemkin heissä saa aikaan. Kohtaus Odessan satamassa on vahvuudeltaan ja tunteeltaan jotain ylittämätöntä. Sillä hetkellä kansa yhtyy Potemkinin miehistön sanomaan, kädet puristuvat nyrkkiin ja joku huutaa: alas tsaarinvalta! Tämän jälkeen paluu entiseen on mahdotonta. Potemkinia onkin kuvattu ihmisyyden manifestiksi, elokuvaksi, joka antaa jokaiselle sorretulle toiveen paremmasta.

Vaikka toiset pitävätkin Potemkinia autenttisena historian kuvauksena, se ei ole sitä. Tosielämässä panssarilaivan miehistön kapina päättyi tappioon eivätkä historioitsijat ole varmoja siitä, tapahtuiko Odessan portailla verilöylyä vai ei. Eisensteinin tavoitteena onkin ollut yhdistellä vuosien 1905 ja 1917 vallankumouksia ja niiden tapahtumia, aatteita ja toiveita. Potemkinin luoma illuusio on kuitenkin niin vahva, että elokuvaa on alettu pitää autenttisena kuvauksena aikakautensa tapahtumista. Aivan samoin kävi muutamaa vuotta myöhemmin Eisensteinin elokuvalle Lokakuu (1927), jonka Talvipalatsin valtausta kuvaavia kohtauksia erehdyttiin pitämään todellisina.

Panssarilaiva Potemkin on tunnettu monista kohtauksistaan, jotka ovat syöpyneet ikiajoiksi katsojien mieliin: pilaantunut liha, kauhukuva hirtetyistä miehistön jäsenistä, Vakulintšukin kuolema sekä tietysti Odessan portaat, on yksi elokuvahistorian kuuluisimmista kohtauksista. Teknisesti se jalostaa saksalaisten kehittämän liikkuvan kameran käytön äärimmilleen: kameraa varten rakennettiin portaiden viereen rata, jonka avulla sitä voitiin liikuttaa helposti edestakaisin. Tämän lisäksi käytettiin käsikameraa, jonka käyttäjä kaatuili, hyppi sekä juoksenteli ympäri portaita. Pelkästään tekniseltä toteutukselta kohtaus ei olisi ylivertainen, mutta Eisenstein summaa kohtaukseen koko kansan kohtalon sekä vallanpitäjien tavan ratkaista kansan syvissä riveissä kytevän kapinamielialan.

Elokuvan sydän on sen salamannopea leikkaus, montaasi, jota Eisenstein oli käyttänyt menestyksekkäästi jo esikoiselokuvassaan Lakko. Potemkinissa hän meni kuitenkin vielä pidemmälle. Yksikään otos ei kestä muutamaa sekuntia kauempaa ja elokuva liikkuukin seurattavuuden ja sekamelskan välisellä linjalla – muutama leikkaus lisää ja koko sen illuusio ja voima särkyisi. Skeptisimmät elokuvan ystävät ovatkin todenneet, ettei elokuva ole mennyt teknisesti yhtään eteenpäin sitten Potemkinin. Tämä ajatuksia herättävä lausahdus kuvaa hyvin, kuinka ainutlaatuinen teos se on.

Vaikka Potemkin onkin nykyään arvostettu teos, voisi kaikki olla toisin. Ensimmäisten näytösten jälkeen se painui unholaan eikä sitä levitetty käytännössä lainkaan. Itse asiassa koko elokuva oli vaarassa kadota. Viimein asialle tehtiin jotain myymällä elokuvan alkuperäisnegatiivi Berliiniin, silloiseen eurooppalaisen elokuvan keskukseen. Sieltä Potemkin aloitti maailmanvalloituksensa, mutta negatiiville kävi vuosien saatossa huonosti. Se tuhoutui, mikä tarkoittaa, ettei täysin alkuperäistä, vuoden 1925 versiota ole enää olemassa. Elokuva myös kiellettiin monissa maissa, Suomessa sen ensimmäinen virallinen esitys oli vuonna 1952, Iso-Britanniassa 1954 sekä Portugalissa vasta 1974.

Tässä elokuva englanniksi:

https://www.youtube.com/watch?v=tcUKH9hQKWw

Hallituksen suunnitelmat

Juha Sipilän hallitus ottaa käyttöön kovat keinot Suomen kustannuskilpailukyvyn parantamisessa.

Hallitus esittää loppiaisen ja helatorstain muuttamista palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä. Sairauspäivien korvaustasoa on tarkoitus alentaa niin, että ensimmäinen päivä on palkaton ja päiviltä 2–9 maksetaan 80 %palkasta. Tämä om melkoinen heikennys työntekijöille.

Lisäksi hallitus esittää ylityökorvausten puolittamista ja sunnuntaikorvauksien pienentämistä 75 prosenttiin. Pitkiä, erityisesti julkisella sektorilla olevia lomia lyhennetään 38:sta 30:een työpäivään.Yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksua hallitus esittää alennetavaksi 1,72 prosenttiyksiköllä vuoden 2017 alusta.

Esitykset on tarkoitus toteuttaa nykyisten työehtosopimusten päätyttyä sovellettavalla lainsäädännöllä, joka on voimassa seuraavan työehtosopimuskauden alkaessa. Kaukana on se SKP:n ehdotus, jossa palkkatyötä tehtäisin vain 30 tuntia viikossa.

Hallitus lupaa samalla parantaa työntekijöiden muutosturvaa siten,että yli 20 henkilöä työllistävien yritysten työntekijöille tarjotaan irtisanomisajan palkan ohella oikeus uudelleentyöllistymistä edistävään valmennukseen, jonka arvo vastaa vähintään yrityksen keskimääräistä kuukausipalkkaa. Työnantajan olisi tarjottava yli 20 hengen yrityksessä työterveyshuollon palvelut kuuden kuukauden ajan irtisanomisajan jälkeen.

Pääministeri Sipilä tuo hallituksen esittelemät toimenpiteet eduskuntaan valtioneuvoston tiedonantona syyskuun 2015 loppuun mennessä. Hallituksen tavoitteena on, että tarvittavat lakimuutokset on tehty viimeistään kesäkuussa 2016.

Näillä esityksillä pyritään korjaamaan rapautunutta kilpailukykyämme. Pohjimmiltaan on kyse työpaikkojen lisäämisestä ja siten suomalaisen hyvinvointiyhteiskuntamme säilyttämisestä, jopa pelastamisesta.

Tämä on työssäkäyvien osuus Suomen nostamiseksi takaisin raiteilleen tässä vakavassa tilanteessa, Sipilä sanoi tiedotustilaisuudessa tiistaina 8.9.2015.

Ranska, Saksa ja Britania haluavat EU -kokousta pakolaiskriisistä

Uutistoimisto AFP lähteenä olen tehnyt seuraavan blogin

Saksa, Ranska ja Britannia ovat pyytäneet pikaisesti järjestettäväksi EU-kokousta pakolaiskriisistä. Maat haluavat EU-maiden sisä- ja oikeusministereiden etsivän keinoja kriisistä selviämiseen.

Kolmen maan sisäministereiden yhteisessä lausunnossa toivotaan kokousta järjestettäväksi seuraavien kahden viikon aikana.

Saksan Thomas de Maiziere, Britannian Theresa May ja Ranskan Bernard Cazeneuve ehdottavat vastaanottokeskusten perustamista Italiaan ja Kreikkaan uusien tulokkaiden rekisteröimistä varten. Lisäksi he haluavat EU:lle yhteisen listan "turvallisista alkuperämaista". Saksa on perustellut listaa sillä, että se vapauttaisi voimavaroja sotaa ja vainoa pakenevien auttamiseen.

EU:n rajavalvontaviraston Frontexin mukaan EU:hun tuli tammi-heinäkuussa lähes 340 000 siirtolaista. Viime vuonna samaan aikaan vastaava luku oli 123 500.

Fabius arvostelee Itä-Eurooppaa, May rajojen puutetta

Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius kertoi tänään Europe 1 -kanavan radiohaastattelussa pitävänsä monien Itä-Euroopan maiden asennetta siirtolaiskriisiä kohtaan paheksuttavana. Erityisesti hän suomi Unkarin Serbian rajalle rakentamaa aitaa, joka ei ministerin mielestä ole EU:n arvojen mukainen.

Sen sijaan Saksa ja Ranska ovat Fabiuksen mukaan reagoineet kriisiin asianmukaisesti.

Britannian sisäministeri Theresa May puolestaan arvostelee Euroopan maahanmuuttojärjestelmää rikkinäiseksi Sunday Times -lehdessä. Mayn mukaan rajojen puute pahentaa pakolaistilannetta, ja hän vaatii vapaan liikkuvuuden sääntöjen tiukentamista.

May sanoo lehdessä, että vapaan liikkuvuuden periaate tarkoittaa työn perässä muutamista, ei rajojen ylittämistä työn etsimisen tai sosiaalietuuksien toivossa.

Hollanti haluaa tiukentaa linjaansa

Hollannissa pääministeri Mark Rutte on ilmoittanut haluavansa sulkea 30 majoituskeskusta, joissa on tarjottu apua niille, joiden turvapaikkahakemus on hylätty. Heille tarjottu turva rajattaisiin muutamaan viikkoon.

Suunnitelman mukaan marraskuusta alkaen apua tarjottaisiin kuudessa keskuksessa aiempaa tiukemmin edellytyksin.

Arvostelijoiden mukaan turvapaikanhakijoille on taattava vähintään minimielintaso niin kauan kuin he ovat Hollannissa. Rutte puolestaan pitää hulluutena sitä, että lähtemään kieltäytyville tarjottaisiin pysyvä majapaikka.

- Puhumme niistä, jotka voivat mennä takaisin, joiden maiden hallitukset ottaisivat heidät takaisin, mutta he eivät halua mennä, Rutte sanoo.